Siirry pääsisältöön

Lähtökuopissa

Kunpa muistaisi kaiken. Kunpa olisi heittänyt UFF:lle ja SPR:lle oikeat pussit eikä niitä, jotka piti laittaa varastoon. Kunpa kadonnut lasi löytyisi ja suurin osa miljoonasta kynästä ja klemmarista hukkuisi. Yhteen mappiin kirjoitin: "Muovitaskuja koko loppuelämän tarpeisiin". Se kertoo kaiken.  

Nyt on siis järjestelty, pakattu ja siivottu, hyvästelty asiaan kuuluvan pateettisesti kaikki läheiset (no, oikeestikin vähän haikeaa), vuokrattu asunto ja myyty auto. Pari tehokasta äijää ulkomaanmuuttoja hoitavasta firmasta tuli, näki ja voitti: tavaramme katosivat laatikoihin, särkyvät käärittiin papereihin ja koko roska kannettiin neljännestä kerroksesta pihalle suit sait. En edes halua ajatella, miten monta tuntia, kirosanaa ja vissyä olisi itsellä hommaan kulunut. 

Ennen...

...ja tuntia myöhemmin.


Matkalaukkuihimme eli omien hartiavoimien vastuulle jäävät noin parin viikon varusteet. Muut kamat tulevat (toivottavasti) perässä muuttofirman varastosta lentorahdilla sitten, kun meillä on amerikkalainen osoite. Täällä hetkellä majapaikka on tiedossa vain ensimmäiselle viikolle huoneistohotelliin Clarksvillen pikkukaupunkiin. On tämä varsinaista kreisiä backpacker-elämää (sellaisella semi keski-ikäisellä twistillä siis).

Huomenna hyppäämme lentokoneeseen ja seikkailu voi alkaa. Sitten on ehkä vähitellen aikaa suunnitella muutakin kuin muovitaskujen joukkotuhoa. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valintoja aurinkotuolin ja itsensä nöyryyttämisen välillä

"Helpompaa olisi jäädä kotiin", puski väkisin mieleeni. Olin juuri polttanut itseni (TAAS!) auringossa ja tuskaisessa olotilassa alkoi jotenkin tuntua siltä, että vapaaehtoiskoulutukseenkin lähteminen on erittäin huono idea. Siis huono idea siihen verrattuna, että jäisin vain pötköttelemään altaalle. Toisaalta altaan ääressä palaa ja vieraantuu todellisuudesta. Päätin siis lähteä (ja vieraantua todellisuudesta joku toinen päivä vähän lisää, kunhan pystyn taas vetämään housut jalkaan irvistelemättä. Miten reidet voi palaa näin pahasti?!) Lähes minne vain, esim. Nahsvillen taidemuseoon haetaan vapaaehtoisia. (Patsaassa piilee muuten optinen harha.) Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, vapaaehtoistyö ja giving back to the community on täällä tosi iso juttu. Esimerkiksi v. 2015 jopa 25 % amerikkalaisista oli tehnyt vähintään kerran vuodessa vapaaehtoistyötä, eli kymmenet miljoonat ihmiset (ks. tilasto )! Hyvän valikoiman vuoksi olen etsinyt myös itselleni vapaae...

Kukkia, goretexia ja tuhansien mailien kuukausi

Kaktus Route 66:n varrella Hei vaan! Viime aikoina olen saanut varovaisia tiedusteluja tyyliin "Koska te siis lähdette/tulette?", mutta täällä sitä ollaan sinnikkäästi edelleen. Venice Beach Venice Beachin Arska Venice Beachiin oli kiva tutustua pyöräillen, vaikka sää oli, no, aika kalifornialainen. Lähimenneisyydessä tapahtunutta: pikapyrähdys Suomeen, minkä jälkeen pari päivää kotona ennen parin viikon Kalifornia-reissua (ja piipahdettinpa siinä Nevadan ja Arizonan puolellakin). Jälleen noin vuorokauden hengähdystauko, minkä jälkeen vuoden viimeiset Suomi-vieraat, Nashvillen kiertelyä heidän kanssaan ja sitten matka Chicagoon. Samaisella biitsireissulla saatiin ihailla delfiinejä auringonlaskussa. Uskomaton Grand Canyon, AZ. Hengästyitkö? Niin minäkin vähän. Huhtikuun alku menikin maatessa sohvalla aisti- ja elämysylikuormituksesta toipuen. Tajusin myös lenkille lähtiessäni, että se oli ensimmäinen yksin vietetty tunti koko kuukauteen....

Yllätysärrä(pää)treeniä

Alkuviikko yllätti iloisesti, loppuviikko vähemmän kivasti.  Viikon alussa pääsin nimittäin pari kertaa suomenopetushommiin, kun vapaaehtoistyöpaikkani NICE  pyysi minua pitämään yllätyskielikylvyn kollegoilleni eli muille vapaaehtoisille englanninopettajille. Superhauska idea!  Opetus alkamassa. Homma perustui siihen, että monella täällä ei ole kokemusta kielen opiskelusta - etenkään niin, että myös itse opetuskieli olisi itselle tuntematonta papatusta. Samaistuminen nollatasolta lähtevän englanti toisena kielenä (ESL) -opiskelijan asemaan saattaa olla siis haastavaa. Voi, nämä onnekkaat englanninkieliset...  Taannoisella Suomen-reissulla bongattua. Juttu toimi niin, että sain ensin väsätä muille opettajille kuvitteelliset identiteetit lomakkeille sillä ajatuksella, että he olisivat Suomeen tulevia maahanmuuttajia (esim. "syyrialainen", "äidinkieli arabia", "suomalainen puhelinnumero: ...", "suomalainen osoite: ...") ja su...