Yllätysärrä(pää)treeniä

Alkuviikko yllätti iloisesti, loppuviikko vähemmän kivasti. 

Viikon alussa pääsin nimittäin pari kertaa suomenopetushommiin, kun vapaaehtoistyöpaikkani NICE pyysi minua pitämään yllätyskielikylvyn kollegoilleni eli muille vapaaehtoisille englanninopettajille. Superhauska idea! 

Opetus alkamassa.

Homma perustui siihen, että monella täällä ei ole kokemusta kielen opiskelusta - etenkään niin, että myös itse opetuskieli olisi itselle tuntematonta papatusta. Samaistuminen nollatasolta lähtevän englanti toisena kielenä (ESL) -opiskelijan asemaan saattaa olla siis haastavaa. Voi, nämä onnekkaat englanninkieliset... 

Taannoisella Suomen-reissulla bongattua.

Juttu toimi niin, että sain ensin väsätä muille opettajille kuvitteelliset identiteetit lomakkeille sillä ajatuksella, että he olisivat Suomeen tulevia maahanmuuttajia (esim. "syyrialainen", "äidinkieli arabia", "suomalainen puhelinnumero: ...", "suomalainen osoite: ...") ja suunnitella pienen suomenkielisen suomenopetustuokion, joka tosiaan tuli heille täytenä yllätyksenä koulutuspäivien aluksi.  

Näkemieni kuvien perusteella mun opettajanaamani näyttää suunnilleen tuolta.

Shokkihoito tuntui toimivan hyvin! Noutopitsan tuoksussa, suomen ärrän pärinän ("Pekka Rrrrinne") ahdistuksessa, hikisten käsien rapistellessa: "Kuka sinä olet?" -materiaaleja ja naurunpyrähdystenkin seassa opettajat oivalsivat paljon juttuja, jotka meiltä kaikilta niin helposti unohtuvat: pitää puhua vähemmän ja hitaammin, toistella todella paljon ja toimia johdonmukaisesti sekä käyttää loogisia visuaaleja. 

(Kuva: The Finnish Teacher)

Meillä kaikilla oli kivaa ja itsestä oli etenkin hauskaa touhuta vähän niin kuin "oikeissa töissä", saada palautetta omasta opetuksesta ja kerrankin olla sillä toisella puolella, jossa epämukavuusalueella kielellisesti ovatkin  muut kuin minä. Hähää. 

Lisää kurpitsameininkiä, jota on nyt kaikkialla.

No, sitten niitä ikävämpiä juttuja: Jouduin jälleen peräänajon uhriksi, jossa niska nytkähti ikävästi. Siitä kivusta selvinneenä en ehtinyt juuri huokaista, kun päälle pamahti pirullinen flunssa. Sitten pitikin jo kiirehtiä parhaan Nashville-ystäväni läksiäisiin, jonka joudun hyvästelemään ainakin loppuvuodeksi. Plääh. Onneksi ensi viikolla tulee piristäviä Suomi-vieraita! 

Upea  Nashville-ystävän tekemä crepe-kakku! Kyllä, se on LETTUKAKKU.

Mutta hei, jaapa sinäkin vaihteeksi jotain itsestäsi minulle. Lähtökohtaisesti oletan, että kaikki hakukoneista piilotetun blogini lukijat ovat tuttujani. 

Mutta mikäli et minua tunne, vaan olet löytänyt blogini jotakin muuta kautta, ilmianna itsesi kommenttikenttään! Kiinnostaa! (Jaossa ei ole palkintoja eikä rangaistuksia.)