Rakkautta ja ruisleipää

Aina yhtä kotoisa maisema, vaikka (/koska) sade kasteli ja tuuli tuiversi.

"Älä herätä mua unesta
tai mä en pääse sinne uudestaan."

Tämä biisi soi päässä ennen lähtöä Suomen-vierailulle. Fiilis oli innokas mutta samalla myös aavistuksen huolestunut: Menevätkö pasmat sekaisin läheisten tapaamisesta kesken "unen" ja toisenlaisen elämän? Tuplaantuuko ikävä takaisin tullessa?

Matkan ensimmäinen Suomi-safka.

Vastaus on nyt puolentoista vuorokauden Nashvillessä olon jälkeen varmaankin kyllä ja ei. Oli ihana nähdä perhettä ja ystäviä, mutta ihmeen selvästi sitä tiedosti koko ajan, että matka täällä on vielä kesken, aamuun on vielä aikaa.

Illallinen parhaassa seurassa. Kiitos kun tulitte! <3

Lisää herkuttelua tunnelmavalossa.

Tietenkään ei ehditty hengaamaan kaikkien kanssa niin paljon kuin olisi haluttu. Väsymyksen sekä asunnottoman ja autottoman elämän keskellä yritimme parhaamme, mutta kummallisen nopeasti aika taas holahti sormien läpi. Suomeen tullessa tuntui kuin ei olisi koskaan lähtenytkään. Toisaalta sama tunne tuli uudestaan paluumatkalla kömpiessä Uberin kyytiin Nashvillen öisellä lentokentällä. Koti kuin koti.

Varsinainen syy visiitille oli hyvän ystävän häät. Kannatti tulla.

Ruoka oli hyvää ja halpaa ja muutenkin kaikki kuten ennenkin. Varmaan 90% ajasta puhun kuitenkin edelleen suomea täälläkin, joten mitään kielishokkia ei tietenkään ollut. Kaupassa meinasin palauttaa ostoskärryt ilman, että muistin suomalaisen panttisysteemin ja pari kertaa hymyilin vahingossa vastaantulijoille, mutta muuta kummallista ei tapahtunut. Elämä rullaa suurimman osan aikaa loppujen lopuksi aika muuttumattomana paikasta riippumatta.

Uimavesi oli syksyisen vilakkaa.

Parasta tänne Tennesseen-kotiin tullessa oli palata lämpöön ja valoon. Vaikka täälläkin painaa syksy päälle, en ole koskaan ennen huomannut, miten säkkipimeä onkaan suomalainen syksyinen sadepäivä! Lenkkeily viileässä Suomi-säässä oli mukavaa, mutta valitettavasti jet lag vei tehoja ja iloa juoksuhommista enemmän kuin olin ounastellut.

Lenkkipolulle annan 5/5, vaikka jalka ei oikein noussutkaan.

Nyt on päällimmäisenä into palata omiin rutiineihin, ettei ikävä huomaa hiipiä päälle. Toivottavasti ehdin sanoa kaikille, miten ihana oli nähdä teitä ja että olette rakkaita. Toivottavasti ehdin halata riittävästi. Toivottavasti ehdin kuunnella just sun juttuja, enkä vaikuttanut niin uupuneelta miltä välillä tuntui. Toivottavasti en jauhanut liikaa Nashville-asioita, jos ja kun niitä ei kukaan jaksa kovin paljon kuunnella. Toisaalta mulla ei ole juuri muuta jaettavaa arjestani tällä hetkellä, koska täällähän se mun arkeni kuitenkin kaikkine outouksineenkin on.

Mökkimaisemia.

Kiitos ja anteeksi. Illalla nenässä mökkisaunan tuoksu, korvissa ystävien nauru, vatsa pinkeänä ruisleivästä. Nukahdan uudelleen.

Maakuntamatkailun maisemia.

Paluumatkan ylibuukkaus kääntyi onneksi, kun lippumme korotettiin
business-luokkaan. Mm. tatti-porokeitto ja reisling olivat aika jees,
mutta suurinta superluksusta oli kuitenkin iso jalkatila!

Kyllä Suomessakin osataan herkutella!

Illaksi kotiin.