Iloista ja surullista pimeyttä

Auringonpimennykseen liittyvää ja liittymätöntä krääsää.

Nashville ajautui auringonpimennyshulluuteen. Ymmärtäähän sen: Täydellinen auringonpimennys on nähty Yhdysvalloissa viimeksi 99 vuotta sitten. Nyt pimennys lisäksi osui poikkeuksellisen laajalle (asutulle alueelle) kymmenien miljoonien ihmisten riemuksi.

Pimennyksen katsojia. (Toi tyttö ei muuten ole pissalla vaan just nousemassa maasta.)

Itse tapahtumahan kestää vain parisen tuntia ja täydellinen pimennys ainoastaan pari minuuttia, mutta touhusta otettiin kyllä aivan kaikki irti: oli auringonpimennyskrääsää, pimennyslaseja (jotka muuten loppuivat kesken ihan kaikkialta), pimennyksenkatselutapahtumia joka lähtöön ja niin edelleen. Muuttipa yksi Kentuckylainen pikkukaupunki jopa nimensä Eclipsevilleksi.

Paria minuuttia ennen totaalipimennystä aurinko meni piiloon.

Markkinahumu ja hurraaminen luonnonilmiön ympärillä tuntui eksoottiselta. Jotenkin en osaa kuvitella yhtäkään suomalaista perhettä hankkimassa yhteneväisiä eclipse-paitoja tällaista tilaisuutta varten. En sitten mitenkään.

Mutta olihan se tosi hieno, hässäkkä hauskaa ja ne lasit ihan kätevät!

Klo 1.27pm ja pimeää on!

Toisenlainen synkempi viimeaikainen pimennys on tietysti ollut Turun terrori-isku, joka uutisoitiin laajalti myös täällä. Oli todella outoa nähdä Suomi mainittavan paikallisissa uutisissa, ensimmäistä kertaa tämän puolen vuoden aikana.

Shakespeare-näytelmiä puistossa.

Ironista oli, että juuri edellisenä päivänä olin kuullut lounaalla espanjalaiselta tuttavaltani, että ”Barcelonassa tapahtui juuri jotain”. Huonon wifin ääressä yritimme sitten rääpiä kasaan tietoa, mikä tilanne siellä oli meneillään. Tällöin amerikkalainen ystävä kysyi, voisiko Suomessa tapahtua jotain vastaavaa. ”En usko”, naurahdin. ”Suomessa on tosi turvallista.” Niin.

Suoritettiin molemmat näytelmät. Mitään en ymmärtänyt.

Oli myös järkyttävä huomata, miten nopeasti tänne levisivät ne väärät tiedot (”aseena miekka” ja niin edelleen). Tämän seurauksena eräs paikallinen heti kauhisteli, että hän ei kyllä uskalla Suomeen mennä − ainakaan ilman asetta. Tajuavatkohan kaikki Twitterissä ajattelemattomia huutelijat ja iltalehtien hätäisesti kyhäistyjen juttujen massalevittelijä, millaista mainetta Suomelle rakentelevat? Tuskin täällä kukaan enää jälkikäteen mitään Suomi-uutisia seuraa, miten se homma ihan oikeasti meni ja miten vaarallista Suomessa todellisuudessa on/ei ole.

Toisessa näytelmässä oli tulkkaus. Siitäkään en ymmärtänyt mitään.

No, surullista joka tapauksessa ja järkyttävää myös, ihan niiden pelkkien faktojenkin valossa.

Jazzia joen varrella puistossa. Ihania (ja ilmaisia) kesätapahtumia!

Nyt kun pimennyksestä ja kamalista uutisista on selvitty, alkavat mielessä siinnellä valoisammat tapahtumat, kuten New Yorkin- ja Suomen-matkat ensi kuussa. Arvatkaa, mitä odotan kivojen ihmisten lisäksi eniten molemmilta?

Ruokaa. Terveisin eräs, joka sai ehkä hot chicken -kiintiönsä (taas) täyteen.

Lopuksi vielä lisää random arkea kuvina.