Siirry pääsisältöön

Näin hankit vakuutusyhtiön kustantaman Halloween-maskin


Tokihan tämä taideteos kannettiin kotiin,
kun se meille Halloween-tapahtumassa lahjoitettiin!
(Tähän ei tosin ollut vakuutusyhtiöllä vielä osuutta.)

Tätä postausta varten piti kurkistaa puhelimen kuvia lähes kuukauden takaa muistin virkistämiseksi. Löytyi aurinkoisia päiviä Free Day of Music -ulkokonserteista (Oliko kuukausi sitten tosiaan vielä hiki?), kurpitsoja, olutlaseja, iloisia naamoja, vähän vähemmän iloisia naamoja, musiikkia siellä sun täällä sekä pari jouluvillapaitaa aivan viime päiviltä.


Free Day of Music: jazzia, sinfoniaorkesteria, lattaria, rokkia jne.
ihanan lämpimänä loppukesän päivänä.

Kelataanpa siis hieman taaksepäin.

Halloween tosiaan oli ja meni ja nyt ollaan siirrytty sekä takkikeleihin että joululaulukauteen. Parvekekurpitsakin ehti jo mädäntyä käsiin hajoavaksi zombi-mössöksi ja parveketta pestessä kastelin samalla alapuolella seisseen miehen muuttotavaroineen. Ei ollut iloinen hän. Sori.

Harmi, ettei tullut parempia kuvia,
mutta monet olivat todella panostaneet Halloween-koristeisiin!

"Kurpitsakaudella" meillä oli aivan mahtava kaksiviikkoinen Suomi-vieraiden kanssa! Taas kerran näki uusin silmin koko kaupungin ja vieraat tekivät hyvää myös live-musiikki-innolle: melkein joka ilta tuli käytyä jossakin keikalla/konsertissa, sillä niitähän täällä on tosiaan tarjolla lähes naapurissa aivan joka ikinen päivä.

Ruska on löytänyt tännekin. Erilaiset puulajit - erilaiset värit.

Huonompi homma sen sijaan oli flunssa, jonka luulin jo lähteneen, mutta joka rysähti päälle tuplasti pahempana ilmeisesti liian aikaisin aloitetun urheilun ansiosta. Klassikko. Samalla sitten tietysti tartutin myös meidän Suomi-vieraat ja pari muutakin läheistä. No, sehän tiesi lopulta yhteistä ekskursiota lääkäriin, joka olisi ehkä myös oma tarinansa.

Apteekkijonossa.

Todettakoon tässä nyt kuitenkin vain, että maata (tai oikeastaan suomalaisen yhtiön papereita) suudellen kiitän etuoikeutettua asemaamme sairasvakuutettuina ihmisinä. Ajatelkaapa niitä miljoonia sairasvakuutuksettomia amerikkalaisia, joiden pitäisi omasta pussistaan maksaa n. 200 e lääkärikäynnistä + antibiooteista. Vaikka itse vastaanotolle meneminen on helppoa ja onnistuu vaikkapa ruokakaupoista löytyvillä "minuuttiklinikoilla", hinnan takia jää varmasti menemättä. Täällä ei kerta kaikkiaan ole Kelaa tai sossua, joka siinä auttaisi. Synkkää.



Vieraiden kanssa käytiin mm. luolissa,
joista löytyi milloin kulttuurihistoriaa, milloin countrya.


Mun "ikimuistoinen Halloween Amerikassa" tarkoitti siis koomailua kotona rumana ja valkoisena kurkkupastilleja imeskellen. Onneksi näin kuitenkin jo muina päivinä hienoja asuja ja koristeita ja onneksi silloin sattui myös olemaan to-del-la kylmät kelit, niin ei paljon huvittanutkaan mennä ulos. T kuitenkin pääsi kokemaan Halloween-perinteistä esimerkiksi "Haunted Housen", joka on huippumaskeilla ja -efekteillä höystetty kummitustalo. Näytti todella karmivalta! Niin, ja itse sain raahauduttua sentään uskomattoman hienolle kurpitsoista taiteillulle "Halloween-polulle" höyryävä omenasiideri kourassani.

Mun kurpitsankaiverrustaidot ei ole ihan tällä tasolla vielä.

Kurpitsataidetta. 

Tämänhetkisen elon pääasiallisia fiiliksiä vielä tiivistettynä: KYLMÄ (Jep, jopa 7 kuukauden kesästä luopuminen tekee pahaa.), terveenä olo on aika jees, puolimaraton puolikuntoisena oli hieman pelottava mutta tunteikas kokemus. Ja yhä olen niin onnellinen ja kiitollinen meidän Suomi-vieraista, joiden tuliaisia parhaillaankin nassuttelen! Olette niin tärkeitä, eikä tämä ole pelkkää ruisleipäpuhetta.


P.S. Mun ihana musiikkifaneilla kyllästetty suomen kurssinikin pyörähti käyntiin viime keskiviikkona, mutta kirjoittelen sen käänteistä myöhemmin lisää.

P.P.S. Puolimaratonin varrelta bongatuista kannustuskylteistä ehdoton ykkönen: "If Trump could run, so can you!" Har, har.

Puolimaratoniin lähtö mietitytti ja itketti kunnon vuoksi viimeiseen asti.
Hyvä että menin.

Radnor-lakella nähtiin vieraiden kanssa valkoinen peura - ja syksy.


Kurpitsat meidän parvekkeella vielä fresheinä.


Koiraa väsytti Nashville Flea Marketilla.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valintoja aurinkotuolin ja itsensä nöyryyttämisen välillä

"Helpompaa olisi jäädä kotiin", puski väkisin mieleeni. Olin juuri polttanut itseni (TAAS!) auringossa ja tuskaisessa olotilassa alkoi jotenkin tuntua siltä, että vapaaehtoiskoulutukseenkin lähteminen on erittäin huono idea. Siis huono idea siihen verrattuna, että jäisin vain pötköttelemään altaalle. Toisaalta altaan ääressä palaa ja vieraantuu todellisuudesta. Päätin siis lähteä (ja vieraantua todellisuudesta joku toinen päivä vähän lisää, kunhan pystyn taas vetämään housut jalkaan irvistelemättä. Miten reidet voi palaa näin pahasti?!) Lähes minne vain, esim. Nahsvillen taidemuseoon haetaan vapaaehtoisia. (Patsaassa piilee muuten optinen harha.) Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, vapaaehtoistyö ja giving back to the community on täällä tosi iso juttu. Esimerkiksi v. 2015 jopa 25 % amerikkalaisista oli tehnyt vähintään kerran vuodessa vapaaehtoistyötä, eli kymmenet miljoonat ihmiset (ks. tilasto )! Hyvän valikoiman vuoksi olen etsinyt myös itselleni vapaae...

Kukkia, goretexia ja tuhansien mailien kuukausi

Kaktus Route 66:n varrella Hei vaan! Viime aikoina olen saanut varovaisia tiedusteluja tyyliin "Koska te siis lähdette/tulette?", mutta täällä sitä ollaan sinnikkäästi edelleen. Venice Beach Venice Beachin Arska Venice Beachiin oli kiva tutustua pyöräillen, vaikka sää oli, no, aika kalifornialainen. Lähimenneisyydessä tapahtunutta: pikapyrähdys Suomeen, minkä jälkeen pari päivää kotona ennen parin viikon Kalifornia-reissua (ja piipahdettinpa siinä Nevadan ja Arizonan puolellakin). Jälleen noin vuorokauden hengähdystauko, minkä jälkeen vuoden viimeiset Suomi-vieraat, Nashvillen kiertelyä heidän kanssaan ja sitten matka Chicagoon. Samaisella biitsireissulla saatiin ihailla delfiinejä auringonlaskussa. Uskomaton Grand Canyon, AZ. Hengästyitkö? Niin minäkin vähän. Huhtikuun alku menikin maatessa sohvalla aisti- ja elämysylikuormituksesta toipuen. Tajusin myös lenkille lähtiessäni, että se oli ensimmäinen yksin vietetty tunti koko kuukauteen....

Yllätysärrä(pää)treeniä

Alkuviikko yllätti iloisesti, loppuviikko vähemmän kivasti.  Viikon alussa pääsin nimittäin pari kertaa suomenopetushommiin, kun vapaaehtoistyöpaikkani NICE  pyysi minua pitämään yllätyskielikylvyn kollegoilleni eli muille vapaaehtoisille englanninopettajille. Superhauska idea!  Opetus alkamassa. Homma perustui siihen, että monella täällä ei ole kokemusta kielen opiskelusta - etenkään niin, että myös itse opetuskieli olisi itselle tuntematonta papatusta. Samaistuminen nollatasolta lähtevän englanti toisena kielenä (ESL) -opiskelijan asemaan saattaa olla siis haastavaa. Voi, nämä onnekkaat englanninkieliset...  Taannoisella Suomen-reissulla bongattua. Juttu toimi niin, että sain ensin väsätä muille opettajille kuvitteelliset identiteetit lomakkeille sillä ajatuksella, että he olisivat Suomeen tulevia maahanmuuttajia (esim. "syyrialainen", "äidinkieli arabia", "suomalainen puhelinnumero: ...", "suomalainen osoite: ...") ja su...