Siirry pääsisältöön

"Hyvä rouva, rintanne ja takapuolenne aiheuttivat hälytyksen"


Näillä ylpeillä sanoilla alkoi reissumme lentokentän turvatarkastuksessa aatonaattona. Opetus: ei jouluvillapaitaa lentokoneeseen, koska glitter hälyttää metallinpaljastimessa. Takapuolen osuus hälytykseen jäi tosin mysteeriksi.

Joulukuusi eksoottisine kavereineen Miami Beachillä.

Alkumatkan ongelmien (joista tämä ei ollut suinkaan ainut) jälkeen pääsimme turvallisesti matkaan kohti lämmintä määränpäätämme. Mukajouluilu mukajoulukoristellussa ja mukajouluruoantäyteisessä asunnossamme Nashvillessä ei meitä innostanut, joten käytimme tosiaan mieluummin T:n vapaapäivät ehkä maailman epäjouluisimmassa paikassa pötköttelyyn. Toisin sanoen suutasimme joulun viettoon aurinkoiseen Floridan Miamiin, jonne täältä on parin tunnin lentomatka.

Jouluasu.

Nyt kun koko pohjoista Amerikkaa aivan etelävaltioita myöden pyyhkii poikkeuksellinen arktinen kylmyys, on kiva uppoutua vielä kerran kuvamuistojen pariin. Voin kertoa: tiputus 27 asteesta -15 celsiukseen on ollut aika karu.

Uusi vuosi vietettiin täällä Nashvillessä "tuntuu kuin -25 C" -meiningissä.
Ei paljon jaksanut kiinnostanut raketit, vaan lähinnä koti ja kuuma kaakao. 

Miami, ja etenkin Miami Beach, on toki kuuluisa erityisesti rannoistaan, mutta paljon muutakin ihmeteltävää löytyi.

Omia suosikkejani olivat Miami Beachin rantaelämän lisäksi Wynwoodin taidekortteli ja muraalit, Little Havana, Evergladesin suoalue, tuore seafood(!), Key West ja siellä Hemingwayn talo sekä yleisesti ottaen todella kansainvälinen ja Etelä-Amerikka -vaikutteinen fiilis, joka näkyi muun muassa värikkäässä arkkitehtuurissa sekä kuului musiikissa ja kielien moninaisuudessa.

Ei, en koskaan kyllästyisi syömään pelkkää seafoodia.

Miami Beachillä monet talot ovat suloisen matalia ja värit herkullisia.
South Beachin helmi on ilman muuta art deco -alue. 

Miami Beachin ilmainen trolley oli huippu. Kuskilla tietysti jouluista rekvisiittaa.

Subtrooppinen ilmasto takasi sen, että lämpö pysytteli yli 20 asteessa läpi vuorokauden. Pakkohan siitä oli nauttia puistoissa ja rannoilla (niiden vähän eri tavalla hälyttävien rintojen ja takapuolien keskellä). Miamissa on meneillään turismin high season, joten ihmisiä riitti.






Key Westiin teimme bussilla päiväretken, mikä osoittautui ihan hyväksi ideaksi, koska matkaa on noin 4 tuntia suuntaansa. Bussissa sai torkkua paluumatkan ja lisäksi säästyimme autonvuokrauskoukeroilta. Tämän lähemmäksi Kuubaa emme välttämättä elämämme aikana ikinä pääse. 

Oli hurjaa ajatella, että vain pari kuukautta sitten Key Westiä ja Miamia pyyhkivät hurrikaanit Irma ja Harvey. Tuhon jälkiä näkyi paikoitellen yhä.

Kukot ja kanat vaeltavat vapaina Key Westissä.

Romantiikkaa museon edustalla.

Ernest Hemingayn talo oli hurmaava. Lippuluukulla tärkeitä ohjeita.

Hemingaway oli innostunut (kalastuksen ja rommin lisäksi) kuusivarvaskissoista.
Näitä erikoisia karvakasoja on talossa yhä yli 50.

Hemingwayn talo.

Key Westissä nautittiin tietysti Key Lime Pieta.

Key Westin asukkaita.

Miami Beachiltä Miamin puolelle piipahdimme vain päiväksi. Ja voi, mikä ihana sattuma: tapasimme suomalais-amerikkalaisen pariskunnan, joiden seurasta ja "turistiopaspalvelusta" saimme tuon päivän nauttia. Tuhannet kiitokset vielä, S ja J! 


Upea Wynwood Walls -alue.

Wynwoodin taidetta.

Amerikan parasta kahvia tähän mennessä Little Havanassa.

Vähän vaihtelua kaupunki- ja rantaelämään tarjosi Evergladesin luonnonpuisto. Turistioppaiden show-meininkiä lukuun ottamatta opastettu venekierros oli ihan hyvä valinta tällä kertaa meidän tarpeisiimme. Hienointa oli nähdä alligaattoreita ja muita elukoita luonnollisessa ympäristössään.





Uusi vuosi alkoi mukavasti leffakäynnillä entisten suomenkurssilaisteni kanssa. Vaikka itse kurssi loppuikin jo, oli kiva tehdä yhteinen field trip vielä porukalla. Kipaistiin katsomassa Kaurismäen "Toivon tuolla puolen" nashvilleläisessä teatterissa. Hauska kokemus ja paljon saatiin keskustelua aikaiseksi! 

Tulevalle vuodelle toivon yhä enemmän vastaavia elämyksiä, miamilaisia lämpötiloja, uuden oppimista ja lisää reissupäiviä. Muuttolennot Suomeenkin valitettavasti jouduttiin jo varaamaan, mutta onneksi siihen matkapäivään on vielä aikaa. 

Ja hus, tämä kylmyys, koska tumput jäivät Suomeen!

Onnellista uutta vuotta 2018! 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valintoja aurinkotuolin ja itsensä nöyryyttämisen välillä

"Helpompaa olisi jäädä kotiin", puski väkisin mieleeni. Olin juuri polttanut itseni (TAAS!) auringossa ja tuskaisessa olotilassa alkoi jotenkin tuntua siltä, että vapaaehtoiskoulutukseenkin lähteminen on erittäin huono idea. Siis huono idea siihen verrattuna, että jäisin vain pötköttelemään altaalle. Toisaalta altaan ääressä palaa ja vieraantuu todellisuudesta. Päätin siis lähteä (ja vieraantua todellisuudesta joku toinen päivä vähän lisää, kunhan pystyn taas vetämään housut jalkaan irvistelemättä. Miten reidet voi palaa näin pahasti?!) Lähes minne vain, esim. Nahsvillen taidemuseoon haetaan vapaaehtoisia. (Patsaassa piilee muuten optinen harha.) Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, vapaaehtoistyö ja giving back to the community on täällä tosi iso juttu. Esimerkiksi v. 2015 jopa 25 % amerikkalaisista oli tehnyt vähintään kerran vuodessa vapaaehtoistyötä, eli kymmenet miljoonat ihmiset (ks. tilasto )! Hyvän valikoiman vuoksi olen etsinyt myös itselleni vapaae...

Kukkia, goretexia ja tuhansien mailien kuukausi

Kaktus Route 66:n varrella Hei vaan! Viime aikoina olen saanut varovaisia tiedusteluja tyyliin "Koska te siis lähdette/tulette?", mutta täällä sitä ollaan sinnikkäästi edelleen. Venice Beach Venice Beachin Arska Venice Beachiin oli kiva tutustua pyöräillen, vaikka sää oli, no, aika kalifornialainen. Lähimenneisyydessä tapahtunutta: pikapyrähdys Suomeen, minkä jälkeen pari päivää kotona ennen parin viikon Kalifornia-reissua (ja piipahdettinpa siinä Nevadan ja Arizonan puolellakin). Jälleen noin vuorokauden hengähdystauko, minkä jälkeen vuoden viimeiset Suomi-vieraat, Nashvillen kiertelyä heidän kanssaan ja sitten matka Chicagoon. Samaisella biitsireissulla saatiin ihailla delfiinejä auringonlaskussa. Uskomaton Grand Canyon, AZ. Hengästyitkö? Niin minäkin vähän. Huhtikuun alku menikin maatessa sohvalla aisti- ja elämysylikuormituksesta toipuen. Tajusin myös lenkille lähtiessäni, että se oli ensimmäinen yksin vietetty tunti koko kuukauteen....

Yllätysärrä(pää)treeniä

Alkuviikko yllätti iloisesti, loppuviikko vähemmän kivasti.  Viikon alussa pääsin nimittäin pari kertaa suomenopetushommiin, kun vapaaehtoistyöpaikkani NICE  pyysi minua pitämään yllätyskielikylvyn kollegoilleni eli muille vapaaehtoisille englanninopettajille. Superhauska idea!  Opetus alkamassa. Homma perustui siihen, että monella täällä ei ole kokemusta kielen opiskelusta - etenkään niin, että myös itse opetuskieli olisi itselle tuntematonta papatusta. Samaistuminen nollatasolta lähtevän englanti toisena kielenä (ESL) -opiskelijan asemaan saattaa olla siis haastavaa. Voi, nämä onnekkaat englanninkieliset...  Taannoisella Suomen-reissulla bongattua. Juttu toimi niin, että sain ensin väsätä muille opettajille kuvitteelliset identiteetit lomakkeille sillä ajatuksella, että he olisivat Suomeen tulevia maahanmuuttajia (esim. "syyrialainen", "äidinkieli arabia", "suomalainen puhelinnumero: ...", "suomalainen osoite: ...") ja su...