Hymy pyllyyn?

"Tatuoinnit" Brazilian Carnivalissa

Kävimme pienellä porukalla Nashvillen historiallisessa Fisk-yliopistossa.

Kun selailee ulkosuomalaisten blogeja, voi nähdä kaksi toistuvaa teemaa: ”Näin saan aikani kulumaan kotirouvana ja ”Ei täällä aina helppoa ole, koska X ja Y”. Nämä aiheet tuntuvat perustuvan kahteen olettamukseen tai kokemusperäiseen tietoon: monet (Suomi-)tuttavat ajattelevat, että kotona oleilu on pelkkää laiskottelua, ja että ulkomailla asumisen arki on jatkuvasti yhtä onnellista ja auvoista kuin parin viikon aurinkolomalla lokoilu. Nyt myös mun pitäisi varmaan lähteä ulkosuomalaisessa rintamassa murtamaan näitä olettamuksia, mutta päätin sen sijaan olla rehellinen. 

Fakta 1: Kotirouvan elämä on ihanaa

No, niin. Tulipahan sekin sanottua. En tiedä, pitäisikö tätä jotenkin pahoitella, mutta faktaa tämäkin: mulla ei ole yhtään ikävä töihin. Toki asiaan vaikuttaa se, että tiedän sinne jossain vaiheessa päätyväni joka tapauksessa.

Mun, lapsettoman kotirouvan, elämä ei ole myöskään kiireistä. Kaikki aktiviteetit on itse hankittuja ja peruttavissa aivan koska tahansa. Jos haluaisinkin mieluummin vaikka syljeskellä koko loppuajan kattoon tai aurinkovarjoon, kukaan ei olisi sitä estämässä. Elämän pienet ilot, joita tulen varmasti kaipaamaan myöhemmin: säästä nautiskelu, oman talon kuntosali ja uima-allas, höttöinen muka-opiskelu, tapahtumat ja konsertit, ja että on aikaa vaikka istua spontaanisti lounaalla kolme tuntia putkeen. 

Mardi Gras -juhla englannin luokassa

Aluksi koin toki huonoa omaatuntoa etenkin miehen elättinä olemisesta ja koen yhä. Sittemmin olen todennut, että elämänsä voi viettää noin 100 kertaa järkevämmin ja onnellisemmin, kun ei jää vatvomaan tällaista asiaa, joka on kuitenkin yhdessä päätetty ja sovittu. 

First world problems: lempikahvilani lopetti. En tasan suostu Starbucksiin.

Fakta 2: Elämä on ylipäätään aika helppoa

Olisi suurta valetta väittää, että mun elämä olisi ollut helpompaa 8 tuntia päivässä työskennellessä ja opiskellessa sekä räntäsateessa paikasta toiseen juostessa. 

Totta hemmetissä ärsyttää silti usein samat pienet tyhmät asiat kuin Suomessakin: sade, nenän edestä menevä bussi, toimimaton tekniikka, pahanmakuinen kahvi, ruokakauppa-asiointi ja idiootit ihmiset. 

Predatorsien pelissä oli taas huippupoppoo ja hupputunnelma.

Mitkään ilmasto- tai asuinolosuhteet eivät sitä muuta, että meitä kaikkia kismittää joskus kuitenkin. Auringonpaiste ja runsas vapaa-aika siloittelevat silti edes muutamia kiukkuryppyjä jopa minulta, vaikka en varsinaisesti olekaan tunnettu pitkämielisyydestäni. 

Vietnamilaisrouvan suosittelema vietnamilaisravintola. Kannatti kokeilla!

Jollain tuolla jossain on jokin aina paremmin 

Etenkin alkukuukausina ja ennen tänne lähtöä olin kamalan huolissani siitä, onko joku meille kateellinen. Sittemmin olen alkanut viis veisata koko ajatuksesta, koska sen märehtiminen ei mulle paljon riemua tuota.

Elävästi muistan myös ne monet kerrat, kun olen selannut jonkun tuttavan ”varpaat hiekassa ja kookosjuoma kädessä” -kuvia ahtaassa lähijunassa yhdessä muiden univelkaisten toppatakkimököttäjien keskellä. Kyllä kirpaisi ja kadehdutti niin, että itku meinasi tulla. 

T:n synttäreitä vietettiin yllätysjengillä israelilaisessa ravintolassa. 

Ja tapahtuuhan sitä kateushommaa ainakin itselleni yhä koko ajan: joku muu on aina taitavampi, viisaampi, kauniimpi, paremmissa sääolosuhteissa ja onnellisemmassa elämäntilanteessa. Damn you, Joku Muu! Olet kaikkivoipainen ja kuolematon hahmo. 

Brazilian Carnival

Itku pitkästä ilosta ja niin edelleen?

"Hieno" suomalainen sanonta ”Kel’ onni on, se onnen kätkeköön” tuntuu joskus lähes kansalliselta imperatiivilta. Kannustan meitä kaikkia kuitenkin uhmaamaan tätä typerää hokemaa (joka on muuten yhtä kulttuurisidonnainen kuin upea kansallisaarteemme ”myötähäpeä”) ja nauttimaan elämän pienistä tai suurista hymykuopankaivajista ilman omatuntoahdistusta.

Ei ole aina helppoa, ei, mutta juuri nyt tuntuu, että elän varmasti yhtä elämäni onnellisimmista vuosista. En myöskään usko kenenkään jurottavan niin utopistisessa kuplassa, että luulisi mun bailaavan edes täällä hymy korvissa 24/7, joten miksipä käyttäisin palstatilaa sen todistelemiseen, että näin ei suinkaan ole. 

Enkä aio pyytää anteeksi, sori siitä. 

Talomme palkkaama ohjelmatoimisto panee parastaan: eilen järjestettiin viski-tasting.

Ennätyslämmöt saapuivat ennätyskylmyyden jälkeen.
Pari päivää +25 ja koko kaupunki kukkii.