Sinne, missä parta rehottaa

Konemusiikkikansaa Odeszan keikalla.

Muutto koostuu ärsyttävistä pienistä yksityiskohdista: Miksi vuoden aikana on hävinnyt viisi sukkaa? Mistä on ilmaantunut tämä pieni sekalainen sälä eteiseen (rintanappeja, kolikoita, käyntikortteja, klemmareita), jota ei tullessa ollut? Mitä tarkoittaa muuttosiivous tässä maassa ja miksi uunin lamppu paloi taas, vaikka se kaksi viikkoa sitten vaihdettiin? 

Yksi monista huippuhetkistä Bridgestone Arenalla:
Foo Fighters

Viikonloppuiset ilmaiskonsertit puistossa ovat olleet ihania.

Lisäksi muutto koostuu laajasta tunneskaalasta: Ihanaa, kun kohta ei tarvitse käyttää enää shekkejä; Kamalaa lähteä tästä asunnosta ja hylätä oma uima-allas ja kuntosali; Ihanaa puhua pian vain omaa kieltään; Haikeaa olla viimeisellä puistolenkillä/konsertissa/illallisella/maailmanlopun ukkosmyrskyssä/yli 30 asteen lämmössä/luontoretkellä; Mahtavaa päästä omaan Suomi-asuntoon/oikeaan metsään/raikkaaseen ilmaan/mökille/järveen uimaan/liikkumaan julkisilla/turvalliseen ympäristöön, jossa ei ole aseita. (Pari viikkoa sitten meidän suosimalla ostarilla ammuttiin. Ahdisti.)

Korealainen ystävä kokkasi satumaisen hyvän lounaan.

Vuokrasopimuksen päätyttyä muutimme viimeiseksi viikoksi Airbnb-majoitukseen amerikkalais-brittiläisen hippipariskunnan ylimääräiseen makuuhuoneeseen tänne Itä-Nashvilleen. Suomi-tavarat tulevat Suomeen kontissa joskus viikkojen päästä ja siihen asti pärjäillään matkalaukuilla. (Tuliaisia ei ole sitten tiedossa. Oli aika paha rasti jo ihan muutenkin saada parin kuukauden tavarat yhteen laukkuun. Sori. Sitä paitsi täältä ei saa kuitenkaan mitään uniikkia, koska globalisaatio.)

Viimeinen oman talon tapahtuma: Cinco de Mayo margarita- ja tacobaareineen.

Tämä kaupungin jakavan joen toisella puolella oleva itä on yllättävän erilainen kuin länsi. Suurten kerrostalojen sijaan ympärillä on lähinnä puutaloja ja rehottavia puutarhoja. Kahvilat myyvät myös kasvisannoksia, lajittelevat roskansa, ravintoloiden ja baarien ikkunoissa on länttä huomattavasti enemmän sateenkaarilippuja ja "no guns" -kylttejä ja asukkaat näyttävät olevan pääasiassa hipstereiltä.

Ja viimeinen Art Crawl.

En ole koko vuoteen nähnyt yhtä paljon silmälaseja, bändipaitoja, huolettomia partoja, pitkähiuksisia miehiä ja lyhythiuksisia ja meikittömiä naisia kuin täällä.

Idän estetiikkaa.

Täällä saa nurmikkokin rehottaa.

Kiva viettää viimeinen viikko "turistina" ja tutkia ympäristöään lähes samalla innolla kuin reilu vuosi sitten!

Idän katutaidetta.

Seitsemän taalan salaatti.

Hipsterit piileskelevät kuvan ulkopuolella.

Ja liika haikeus sikseen. Juuri nyt tässä suitsukkeen tuoksuisessa asunnossamme luonnonkosmetiikan keskellä minua katselee takapihan yrttitarha ja Martin Luther Kingin kuva seinällä. Elämä on tässä ja ensi viikolla muualla. Jos hyvin käy, se elämä saattaa kyllä napata muutaman sukan mennessään, mutta enimmäkseen on ihmiselle lempeä ja hyvä.

Luovuutta idässä.

Ehkä viimeinen italialaisten ystävien valmistama dinneri.