Miten ois pienet snacksit?

Ruoka näyttelee aika suurta osaa amerikkalaisessa arjessa ja kieltämättä myös omassa elämässäni. Tykkään tutustua eri maiden kulttuureihin makuaistin kautta, ja ruokateollisuushan on tällä mantereella kuuluisaa massiivisuudestaan. Suomalainen kahden ketjun "markkinat puoliksi" -diili on käsittääkseni maailmanlaajuisesti katsottuna aika harvinainen juttu. Täällä ollaankin siis isomman valikoiman edessä, kun haeskellaan itselle sopivaa ruokakassin täyttäjää. (Kiitos muuten hyvistä vinkeistä asianosaisille!) 

Nyt siis kauppaan! 

Farmers' Market.

Whole Foodsin viinejä. Sunnuntaisin on viinin myynti kielletty.

Clarksvillessä kävimme vain lähimmässä kaupassamme eli Walmartissa. Walmarthan on tunnettu muun muassa huonoista työskentelyolosuhteistaan ja jonkinlaisesta juntti-imagosta, jota performoi esimerkiksi ivailusivusto People of Walmart. Itseäni kauhistuttivat Walmartissa muun muassa valtaisat, viidentoista kilon koiranruokasäkkejä muistuttavat aamiaismuropussit sekä eräänlaiset invamopot, joilla saa huristella kaupassa ostoksiaan keräämässä, jos ei syystä tai toisesta jaksa kävellä. Hyvää puolestaan oli tavaratalomainen valikoima eli saman katon alla oli myös kaikenlaista, ihan hyvälaatuista kodintavaraa (tosin ties missä hongkongissa valmistettua) ja myös toimivat itsepalvelukassat olivat jees etenkin päivinä, kun ei kiinnostanut vaihtaa edes How are you? -juttuja kassan kanssa. 

Massiivinen Walmart (Flickr.com).

Nashvillen-asuntomme lähin kauppa on lähiruualla itseään markkinoiva Turnip Truck. Turnipissa on paljon luomua ja suurehko valikoima esimerkiksi ravintolisiä ja ekopesuaineita. Kaikkea sieltä ei kuitenkaan saa, joten pakko on suunnata kaumpana oleviin kauppoihin, joita ovat meille esimerkiksi Kroger, Traders Joe's ja Whole Foods. Traders Joe's myy kaikkea ihanaa söpöissä paperi- ym. pakkauksissa, joista tulee mieleen vähän tämä mainio hipsteristailaus. Kaikkea tarvittavaa sieltä emme kuitenkaan ole löytäneet, mutta esimerkiksi hyvää jätskiä kyllä. Traders Joe'sin lisäksi toinen kauppa, jossa vakioasuna asiakkailla näyttävät olevan joogapantsit, on jokaisen wannabe-joogin, -vegaanin, -luomuilijan ja -hippeilijän Whole Foods. Kaupan lempinimi "Whole Paycheck" kertoo kuitenkin jotain hintatasosta. Toistaiseksi olemmekin käyneet lähinnä Krogerissa, josta tuntuu löytyvän tarvittaessa luomua ja ruisleipää, mutta hyvä valikoima myös muita ruokatarvikkeita. Paikallisen ale-hysterian tyyliin hankimme heti kanta-asiakaskortinkin. Krogerissakin on muuten Walmart-henkiset invamopot, mutta vielä en ole nähnyt kenenkään käyttävän niitä. 

Puurohiutaleet kannattaa ostaa esim. Turnip Truckista. Olisi kätevää, jos kaiken saisi yhdestä kaupasta!

Whole Foods.

Whole Foods.

Sen lisäksi, että on vaikea löytää täyden valikoiman ruokakauppaa itselleen, on kauppa-asioinnissa muitakin erikoispiirteitä. Ensinnäkin kaupassa saa tietysti kulumaan tuhottomasti aikaa, koska kaikki on Suomi-Prismaan verrattuna erilaisissa pakkauksissa, eri osastoilla ja mitään ei löydä mistään. Pakkausmerkinnät ovat välillä puutteellisia (harmillista etenkin lihaan pumpattavien antibioottien, hormonien jne. vuoksi) ja joskus jotain hyvinkin terveelliseksi tai esimerkiksi luonnonkosmetiikaksi stailattua tuotetta lähemmin tarkastelemalla huomaa, että sisältö onkin jotain aivan muuta. Hintavertailu on myös tosi hankalaa, koska ensinnäkin kaikki hinnat ilmoitetaan verottomina (sama ravintoloissa jne.) ja "kilohintoja" ei aina ole tai sitten esimerkiksi toisen juuston "kilohinta" voi olla unsseissa, toisen paunoissa. Hintavertailu kyllä työläydestään huolimatta kannattaa, koska täällä lähes kaikki, myös ruoka, on tosi KALLISTA. Meidän kauppalaskukin on popsahtanut melkoisesti, vaikka ruokalistalla on ollut esimerkiksi tonnikalapastaa ja makaronilaatikkoa.

Kroger (Flickr.com).

Omaa kassia ei ole mukana kaupassa juuri kenelläkään, paitsi ehkä joillain hipeillä Whole Foodsissa, ja meillä. Kaikki pakataan yleensä pieniin ja heiveröisiin muovipusseihin, joita survotaan yleensä vielä kaksi päällekkäin, etteivät mene *askaksi heti parkkipaikalla. Ostoksia ei myöskään pakata itse (ellei sitten ole sillä automaattikassalla), vaan hihnan päässä on oma pakkaaja, joka mättää tavarat miljooniin pusseihin joskus hyvin, joskus huonosti. Esimerkiksi viimeksi pakkaajamummo oli tajuttoman hidas ja oli myös työntänyt kylmätavarat aivan muualle kuin meidän kylmäkassiin. Kiusallista. Mieluummin pakkaisin itse, mutta niin ei kuulu tehdä.

Muita ruuanostopaikkoja ovat esimerkiksi Farmer's Market, jossa paikalliset tuottajat myyvät vihanneksia, lihaa ym. Sinne on tarkoitus tehdä tarkempi ekskursio vielä lähipäivinä. Lisäksi hieman kauempana on parikin Amish Marketia, joissa myydään paikallisten amissien valmistamia elintarvikkeita. Sokeriton mansikkahillo ja hunaja menivät ainakin ostoslistalle sieltä. 

Farmers' Market. Ei ollut varsinainen markkinapäivä, niin oli aika tyhjää.

Farmers' Market.

Lounastajia Farmers' Marketissa.

Farmers' Market

Amish Market Nolesvillessä.

Nälkään täällä ei siis kuolla, mutta helposti saa itsensä kyllä köyhdytettyä ruokaostoksillakin. Kummastuttavaa ja ilahduttavaakin on ollut kuitenkin juomien ja naposteltavien ilmaistarjoilut jännittävistä paikoissa: autokaupassa ("Oletteko nyt ihan varmoja, että ette halua mitään juomia tai snacksejä?"), asuntoesittelyissä, jäätelökioskilla, viinikaupassa, sushimaistiaiset ruokakaupassa ja toki nämä erilaiset "tee jotain asiaa x ja juo samalla viiniä/olutta" ovat myös ihan oma lukunsa: 

Talomme asukasillassa maalattiin ja juotiin viiniä. ("Sip & Stroke")

Ilmaisina galleriailtoina voi ihailla taidetta viinin kera. 

Parturikäyntiin kuului "complementary beer".

Juo vaatekaupassa viiniä ja shoppaa!

Viinijuoksua siis enää odotellessa!