Juoksentelua ja trespassingia

Olen aina arvostanut asuinpaikoissani sitä, että lenkille voi lähteä seisomatta liikennevaloissa. Sitä ylellisyyttä ei valitettavasti ole täällä nyt tarjolla, mutta toisaalta happy hour -baarit odottavat tien toisella puolella. Kaikessa on puolensa. 

Vappubrunssilla ja -sangrialla lähiravintolassa.

Aina voi myös urheilla jonottamalla paneroitua kanaa!

Juoksu on siitä kiva harrastus, että sitä voi tehdä kaikkialla. Siis ainakin melkein kaikkialla. Itselleni juoksu on rauhassa olemista, omaa flow-aikaa. Mua ei niinkään häiritse ympärillä olevat muut ihmiset, mutta liikennevalot vähän häiritsee ja erityisesti liikenteen väistely myös. (Täällä ei harrasteta mitään peilejä esim. parkkihallien uloskäynneillä, vaan posotetaan suoraan jalkakäytävälle kärkkymään ja toivotaan, ettei kovin moni jää alle.) Ja etenkin se tuppaa häiritsemään, jos mun juoksureitillä on säännöt. 

Puolimaratoonareita paikallisessa maratontapahtumassa.

Suomessahan on se ihana paradoksi, että periaatteessa jokamiehenoikeudella liikkuminen on sallittua hyvinkin laajalti kaikkialla, mutta... aina jostain saattaa paukahtaa joku ukkeli/akkeli omimaan mustikka-apajia, sienipaikkoja, vaellusreittejä, taloyhtiön yhteisiä grillipaikkoja tai "itse löytämiään" uimarantoja. Omiminen osoitetaan yleensä kyräilemällä paikalle tulijoita tai ääritapauksissa ärhentelemällä — etenkin jos "tunkeutujia" ovat ulkomaalaiset (ks. marjanpoimintakeissit). Hieno perinne.

Clarksvillessä kävelyreitin haku oli epätoivoista.

Täällä puolestaan on kaupungin lähellä turha haaveilla mistään "omista" paikoista. Juosta ja ulkoilla voi joko a) kaupungin ytimessä b) puistoissa tai c) jossain ihme osittain asfaltoiduilla metsäalueilla eli greenwaylla. Omi siinä nyt sitten joku puska tai nurmiläntti, missä on sata muutakin ihmistä. Toisaalta ihan todella yleistä on, että maat ovat jonkun omistamia ja hallinnoimia, jolloin siitä varoitetaan "No trespassing!" -kylteillä. Niitä kannattaa oikeasti totella, koska aseet. 

Maraton-katsomossa oli hikinen meininki yli 30 asteen lämmössä jo aamu kymmeneltä.

Myös poliisilla on oikeus pidättää, jos lähdet kekkuloimaan johonkin kylteillä varustetun julkisen tai kenen tahansa yksityisen rakennuksen pihalle tai vaikkapa joen rantaan, jossa tällainen kyltti on. Nashvillessä on meneillään valtava asuntojen hintojen nousu ja luksusasuntojen rakennusbuumi, mikä lisää kodittomien määrää koko ajan. Usein criminal trespassingista pidätetäänkin juuri asunnottomia. Kävimme valokuvanäyttelyssä, jossa oli kuvia, kun asunnottomat istuivat paikoissa, joissa poliisi oli heidät pidättänyt. Yksi oli esimerkiksi istunut yleisessä puistossa penkin vieressä ja toinen pitänyt sadetta jonkun katoksen alla. Näyttelyn mukaan kodittomien pidätyksillä kasvatellaan usein pidätystilastoja ja koitetaan "siivota katukuvaa" ns. paremmille kansalaisille. 

Näyttelyssä jaettiin rintanappeja.

Kaupunkialueen hyvät puolet: katseltavaa ja ihmeteltävää riittää ja tiet ovat ihan hyviä. Lisäksi yhden kuntosalin pihalla on mainoskikkana aina tarjolla kylmää vettä. Huonot puolet: autoja ja ihmisiä.  Yksi päivä tajusin myös, että mun lenkkireitti kulkee jonkun huumekauppiaiden kulmauksen ohi. Ilmankos siinä oli aina outoa porukkaa. Kaikkea en silti suostu varomaan ja pelkäämään, vaikka ampumisia ym. rikoksia täälläkin lähistöllä toki tapahtuu. Päivällä on yleensä helkkarin kuuma, joten yritän juosta joko aamulla tai illemmalla. Iltajuoksua tosin rajoittaa surkea valaistus. Miksi se on niin monessa maassa täysin onnetonta? Muutkin kyllä näyttävät juoksevan luonnonvalon aikaan, joten kai se on sitten fiksumpaa. 

Sauna suit Walmartista lenkkiä tehostamaan?

Puistoja on täällä muutamia ja ne ovat ihan kivoja. Meidän lähimmässä puistossa on lampi, riippukeinuja, penkkejä, hirveän iso ja tyhjä nurmikkoalue sekä Parthenonin temppelin replika. Niinpä. Tosin joihinkin puistoihinkin on tietysti päästävä autolla ja käytävien tulee olla asfaltoituja — totta kai. Monissa puistoissa myös on juostava vain jonkinlaista ympyrää, koska ne ovat niin pieniä. Kerran näin, kun yhdessä minipuistossa, jonka ympärysmitta oli varmaan joku alle 200 metriä, kaksi ihmistä oli LENKILLÄ eli kävelivät sitä ympäri vesipullojen kanssa. Ankeuden huippu. 

Kukkaloistoa Centennial Parkista noin kuukauden takaa.
Nyt kaikki on jo vihreää.

Greenwayt ynnä muut sellaiset ovat kivoja, koska ne ovat lähimpänä oikeaa metsää ja luontoa. Niihin on tosin reissattava yleensä lenkkeilemään autolla tai pyörällä, mutta toisaalta greenwayden ym. alueiden varsilla näkee jo kaikenlaista wildlife-elämääkin. Me olemme bonganneet mm. lukuisia peuroja, maaoravia, kilpikonnia, majavia ja leukamme loksauttaneen kultafasaanin, joka tosin paljastui ex-lemmikiksi, joka on asustellut viheralueella jo vuosia. Täällä niin ikään liikuskelevia myrkyllisiä käärmeitä tai hämähäkkejä emme ole onneksi vielä nähneet. 

Yllättävää eksotiikkaa greenwaylla: kiinalainen kultafasaani!

Land Between the Lakes oli kiva retkikohde aiemmin keväällä.

Yksi asia, mikä asfaltin lisäksi greenway-alueilla kuitenkin tökkii, ovat tsiljoonat säännöt ja varoitukset. Järkevien ase-, huume- ja roskaamiskieltojen lisäksi on ollut esimerkiksi tällaisia: pysy oikealla; älä ylitä kävellessä(!) tai pyöräillessä 15 mph -vauhtia; älä juokse yli neljän hengen porukoissa; älä juokse ollenkaan, jotta et häiritse luontoa(!!) ja viheralue on auki aamunkoitosta auringon laskuun. Ahaa. Voisiko olla epämääräisempää aikaa ja miksi luonto menee joskus kiinni? Jotain turvallisuusjuttujahan nuo on ja varmaan hyvää tarkoitetaan, mutta kovasti odotan myös retkiä metsiin, joissa ei ole piikkilankaa eikä asfalttia lähimainkaan. En ole niinkään ihastunut näihin kaupugin lähellä oleviin mailin tai parin reitteihin, joita kierretään muiden lenkkeileijöiden kanssa kuin eläimet oravanpyörässä. 

Percy Warner Parkissa oli jopa 9 mailin reitti ja satoja maaoravia.

Aina voisi tietysti myös valita monien muiden paikallisten tapaan pelkän kuntosalin juoksumaton. Siellä vasta eläimellinen olo tuleekin. Eikä tule törmättyä edes niihin peuroihin.