Siirry pääsisältöön

Bad Language Day

Kuva: Quickmeme.com

Bad hair dayta pahempi on vain Bad language day, jota amerikkalaisia kirjainlyhennevimmaa kunnioittaen nimitettäköön kirjainyhdistelmällä BDL. Nyt en tarkoita bad languagella tahatonta kiroilua, vaan *askaa englantipäivää, jolloin unohtaa aikamuodot, kompuroi kaikessa lausumisessaan ja kadottaa tututkin sanat, jotka on yrittänyt opetella muistamaan noin viisisataa kertaa. Tai 30 vuotta. 


Suomalaisten illallistajien nimet koreaksi. Keskimmäinen olen kai minä.

Kun BDL iskee, earthquakesta tulee earthshake; increase onkin decrease; dehydrationista morfautuu lack of liquids; exhibition ei solahda suusta yrittämälläkään; englanninopettajani kanssa lukemani kirjallisuuskatkelma kirvoittaa musta ainoastaan kommentin  "I’m confused.” ja suomenkielinen autocorrect on unohtunut päälle, jolloin sähköpostiin on tyylikkäästi tullut muun muassa oh:n tilalle oho, as on asti ja also:n tilalle pompahtaa ahaa. Meili (ja mieli) on totaalista dadaa.   

Paikallinen koira ymmärsi grilliruuan ja rapsutuksen päälle.
Aksenteista viis.

Suosikkejani ovat myös puheenvuorot, joissa juttuu toivottomaan selityslimboon tyylin:

”You know the thing, which you would need in order to make that stuff, what do you call it… Amm… The… a… thing, you know. Do you know what I mean?” 

...

“No.”


Taivaallinen teehuone! Oli muuten ehkä ensimmäinen paikka koskaan,
jossa ei kysytty meidän kansainväliseltä seurueelta, mistä olemme kotoisin. Pisteet heille!

BDL:n aikana kieli on tylppää, väritöntä, virheellistä, saa puhujan kuulostamaan idiootilta, heittää mielialan pohjalukemiin ja laittaa lisäksi epäilemään, josko kielenopettaja -ammattini on opiskelijoideni mielestä silkkaa sadismia. 


Korealainen illallinen.

Nämä ovat tietysti vain esimerkkejä niistä mokista, joita huomaan itse. Usein tapahtuu myös niin, että en ymmärrä, mitä en ole ymmärtänyt tai sanon mielestäni maailman yksinkertaisimman sanan tai lauseen, mutta natiivi kurtistaa kulmiaan, kumartuu eteenpäin ja henkäisee: "What's that?"  (= 'Anteeks mitä?') Hetken päästä sanomani toistetaan uudelleen mielestäni täysin saman kuuloisesti, enkä vieläkään tajua, mikä meni pieleen. Huoh.

Kiitos, tämän ymmärrän.

Sattuu sitä onneksi muillekin. Erään nimeltä mainitsemattoman tehtaan suomalainen työntekijä sai kuuleman mukaan henkkareidensa pohjalta tehtyyn kulkulupaansa nimeksi ”Ajokortti Körkort”. Lohdullista. 

Opin uuden keramiikkasanan: scoring.
Kyllä, se on myös keramiikkatermi.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valintoja aurinkotuolin ja itsensä nöyryyttämisen välillä

"Helpompaa olisi jäädä kotiin", puski väkisin mieleeni. Olin juuri polttanut itseni (TAAS!) auringossa ja tuskaisessa olotilassa alkoi jotenkin tuntua siltä, että vapaaehtoiskoulutukseenkin lähteminen on erittäin huono idea. Siis huono idea siihen verrattuna, että jäisin vain pötköttelemään altaalle. Toisaalta altaan ääressä palaa ja vieraantuu todellisuudesta. Päätin siis lähteä (ja vieraantua todellisuudesta joku toinen päivä vähän lisää, kunhan pystyn taas vetämään housut jalkaan irvistelemättä. Miten reidet voi palaa näin pahasti?!) Lähes minne vain, esim. Nahsvillen taidemuseoon haetaan vapaaehtoisia. (Patsaassa piilee muuten optinen harha.) Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, vapaaehtoistyö ja giving back to the community on täällä tosi iso juttu. Esimerkiksi v. 2015 jopa 25 % amerikkalaisista oli tehnyt vähintään kerran vuodessa vapaaehtoistyötä, eli kymmenet miljoonat ihmiset (ks. tilasto )! Hyvän valikoiman vuoksi olen etsinyt myös itselleni vapaae...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kukkia, goretexia ja tuhansien mailien kuukausi

Kaktus Route 66:n varrella Hei vaan! Viime aikoina olen saanut varovaisia tiedusteluja tyyliin "Koska te siis lähdette/tulette?", mutta täällä sitä ollaan sinnikkäästi edelleen. Venice Beach Venice Beachin Arska Venice Beachiin oli kiva tutustua pyöräillen, vaikka sää oli, no, aika kalifornialainen. Lähimenneisyydessä tapahtunutta: pikapyrähdys Suomeen, minkä jälkeen pari päivää kotona ennen parin viikon Kalifornia-reissua (ja piipahdettinpa siinä Nevadan ja Arizonan puolellakin). Jälleen noin vuorokauden hengähdystauko, minkä jälkeen vuoden viimeiset Suomi-vieraat, Nashvillen kiertelyä heidän kanssaan ja sitten matka Chicagoon. Samaisella biitsireissulla saatiin ihailla delfiinejä auringonlaskussa. Uskomaton Grand Canyon, AZ. Hengästyitkö? Niin minäkin vähän. Huhtikuun alku menikin maatessa sohvalla aisti- ja elämysylikuormituksesta toipuen. Tajusin myös lenkille lähtiessäni, että se oli ensimmäinen yksin vietetty tunti koko kuukauteen....
Lähetä kommentti
Lue lisää

Yllätysärrä(pää)treeniä

Alkuviikko yllätti iloisesti, loppuviikko vähemmän kivasti.  Viikon alussa pääsin nimittäin pari kertaa suomenopetushommiin, kun vapaaehtoistyöpaikkani NICE  pyysi minua pitämään yllätyskielikylvyn kollegoilleni eli muille vapaaehtoisille englanninopettajille. Superhauska idea!  Opetus alkamassa. Homma perustui siihen, että monella täällä ei ole kokemusta kielen opiskelusta - etenkään niin, että myös itse opetuskieli olisi itselle tuntematonta papatusta. Samaistuminen nollatasolta lähtevän englanti toisena kielenä (ESL) -opiskelijan asemaan saattaa olla siis haastavaa. Voi, nämä onnekkaat englanninkieliset...  Taannoisella Suomen-reissulla bongattua. Juttu toimi niin, että sain ensin väsätä muille opettajille kuvitteelliset identiteetit lomakkeille sillä ajatuksella, että he olisivat Suomeen tulevia maahanmuuttajia (esim. "syyrialainen", "äidinkieli arabia", "suomalainen puhelinnumero: ...", "suomalainen osoite: ...") ja su...
1 kommentti
Lue lisää