Siirry pääsisältöön

Naiskävelijä on vapaata riistaa katuapinoille

Musta tuntuu, että kävelijät yritetään kaikin keinoin ahdistaa pois kaduilta. 

Muutamia esimerkkejä: 

  • Luonnonvoimat: kuumuus, ukkosmyrskyt, ilmankosteus (joka moninkertaistaa kuumuuden) 
  • Lasi, roska ja muu paska kaduilla, jota on kätevä heitellä sinne autojen ikkunoista 
  • Suojateiden ja jalkakäytävien ym. kävelijää auttavien infrastruktuurien rupuisuus ja vähäisyys, joista olen avautunut ennenkin 
  • Oletetut ja todelliset vaarat: Kävelemässä yleensä ovat vain ne, joilla ei ole varaa tai riittävää raittiusastetta autoiluun. Kaikki tuntuvat ainakin olettavan, että kävelijöissä on paljon bad people -kansaa, keitä ne sitten ikinä ovatkaan. Myös poliisin pysättämäksi joutuminen kävellessä, koska "alueella on paljon ryöstöjä" tuntui absurdilta, mutta ties vaikka siinä huolessa olisi ollut jotain perääkin. Toki kävelijä on varmaan helpompi kohde ryöstäjälle, mutta huomattavasti todennäköisempää on joutua autolla onnettomuuteen ja kyllä niitä autosta toiseen ampumisiakin kuulee tapahtuvan. 
  • Asiaton häirintä: huutelu, viheltely jne. lähinnä kadunmiesten taholta, mutta onpa tätä harrastaneet myös miesten polttariporukat ja jopa joku limainen ukko auton ikkunasta. 

Piilokuva kissasta talon kuistilla.
Kyseinen talo sijaitsee vaarallisella alueella(?), jossa poliisi mut pysäytti.


Viime aikoina on *ituttanut etenkin tuo viimeinen kohta, joka tuli taas mieleen tästä Trumpin sikailusta, kun hän kommentoi Ranskan presidentin puolison Birgitte Macronin ulkonäköä. 

On myös huolestuttavaa, että ensin en halunnut kirjoittaa koko asiasta, koska mielessä kävi, että jokuhan saattaa ottaa tämän jonkinlaisena itsekehuna[!] Tämä ajatus johtunee ainakin osittain siitä, että joskus kun kertoo jostain vastaavasta häirinnästä, saattaa joku naispuolinen kommentoida tyyliin: "Jaa, ei minulle kyllä enää kukaan huutele, kun olen niin vanha!" tms. Puhumattakaan näistä "Oikeasti olette kuitenkin mielissänne!!1" -tyyppisistä aivopieruista, joita asiaan liittyvässä keskustelussa aina kohtaa.


Yksi paikallinen tyttö varoitti menemästä metsiin.
"Haikkaaminen ei ole turvallista naisille." 


Uskokaa mua: en ikinä, milloinkaan, kuuna päivänä tule kaipaamaan mitään tuntemattomien miesten huuteluja, jos se esim. iän vuoksi joskus loppuu. 

Tunteet, joita tämä mussa aiheuttaa: kuvotus, ärsytys, *itutus, turvattomuus. En ole vähääkään imarreltu. Kaikkea muuta. Mieleen saattaa tulla myös järjettömiä ajatuksia siitä, että "ensi kerralla ei kannata varmaan laittaa mekkoa" tms. 

SIIS MITÄ HEMMETTIÄ?? Mulla on tasan tarkkaan oikeus kulkea kadulla vaikka bikineissä, jos siltä tuntuu. 


Kartta National Civil Rights Museumista,
jossa esitetty asuinalueet New York Cityssä etnisen jakauman mukaan.
Olisi kiinnostava tietää, missä  näistä alueista on eniten kuviteltua vaaraa. 

Tapahtuu tätä toki muuallakin kuin Jenkeissä ja luulen, että monissa maissa olen mm. ei-blondiuteni vuoksi saanut olla enemmän rauhassa kuin muut. Täällä osunen silmään juuri siksi, että ympärilläni ei ole suojaavaa nelipyöräistä metallikehikkoa, vaan olen monella kadulla ainut kävelijä. En aio silti jäädä kotiin, en varsinkaan tällaisen apinoinnin takia.

Nyt-lehti tiivisti ällöttävyyden ytimen hyvin Trump-kohua kommentoidessaan: 

"Ulkonäön kommentointi antaa helposti kuvan, että näiden ihmisten ensisijainen tehtävä olisi miellyttää muita ulkonäöllään."

Jep. Siinäpä vasta imarteleva ajatus. 


Jollain oli meidän talossa taas muuttopäivä ja roskakatokseen jäi tämä. (Vai hän?)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valintoja aurinkotuolin ja itsensä nöyryyttämisen välillä

"Helpompaa olisi jäädä kotiin", puski väkisin mieleeni. Olin juuri polttanut itseni (TAAS!) auringossa ja tuskaisessa olotilassa alkoi jotenkin tuntua siltä, että vapaaehtoiskoulutukseenkin lähteminen on erittäin huono idea. Siis huono idea siihen verrattuna, että jäisin vain pötköttelemään altaalle. Toisaalta altaan ääressä palaa ja vieraantuu todellisuudesta. Päätin siis lähteä (ja vieraantua todellisuudesta joku toinen päivä vähän lisää, kunhan pystyn taas vetämään housut jalkaan irvistelemättä. Miten reidet voi palaa näin pahasti?!) Lähes minne vain, esim. Nahsvillen taidemuseoon haetaan vapaaehtoisia. (Patsaassa piilee muuten optinen harha.) Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, vapaaehtoistyö ja giving back to the community on täällä tosi iso juttu. Esimerkiksi v. 2015 jopa 25 % amerikkalaisista oli tehnyt vähintään kerran vuodessa vapaaehtoistyötä, eli kymmenet miljoonat ihmiset (ks. tilasto )! Hyvän valikoiman vuoksi olen etsinyt myös itselleni vapaae...

Kukkia, goretexia ja tuhansien mailien kuukausi

Kaktus Route 66:n varrella Hei vaan! Viime aikoina olen saanut varovaisia tiedusteluja tyyliin "Koska te siis lähdette/tulette?", mutta täällä sitä ollaan sinnikkäästi edelleen. Venice Beach Venice Beachin Arska Venice Beachiin oli kiva tutustua pyöräillen, vaikka sää oli, no, aika kalifornialainen. Lähimenneisyydessä tapahtunutta: pikapyrähdys Suomeen, minkä jälkeen pari päivää kotona ennen parin viikon Kalifornia-reissua (ja piipahdettinpa siinä Nevadan ja Arizonan puolellakin). Jälleen noin vuorokauden hengähdystauko, minkä jälkeen vuoden viimeiset Suomi-vieraat, Nashvillen kiertelyä heidän kanssaan ja sitten matka Chicagoon. Samaisella biitsireissulla saatiin ihailla delfiinejä auringonlaskussa. Uskomaton Grand Canyon, AZ. Hengästyitkö? Niin minäkin vähän. Huhtikuun alku menikin maatessa sohvalla aisti- ja elämysylikuormituksesta toipuen. Tajusin myös lenkille lähtiessäni, että se oli ensimmäinen yksin vietetty tunti koko kuukauteen....

Yllätysärrä(pää)treeniä

Alkuviikko yllätti iloisesti, loppuviikko vähemmän kivasti.  Viikon alussa pääsin nimittäin pari kertaa suomenopetushommiin, kun vapaaehtoistyöpaikkani NICE  pyysi minua pitämään yllätyskielikylvyn kollegoilleni eli muille vapaaehtoisille englanninopettajille. Superhauska idea!  Opetus alkamassa. Homma perustui siihen, että monella täällä ei ole kokemusta kielen opiskelusta - etenkään niin, että myös itse opetuskieli olisi itselle tuntematonta papatusta. Samaistuminen nollatasolta lähtevän englanti toisena kielenä (ESL) -opiskelijan asemaan saattaa olla siis haastavaa. Voi, nämä onnekkaat englanninkieliset...  Taannoisella Suomen-reissulla bongattua. Juttu toimi niin, että sain ensin väsätä muille opettajille kuvitteelliset identiteetit lomakkeille sillä ajatuksella, että he olisivat Suomeen tulevia maahanmuuttajia (esim. "syyrialainen", "äidinkieli arabia", "suomalainen puhelinnumero: ...", "suomalainen osoite: ...") ja su...