Makkaratekniikkakesä

Kesäharrastukset alkavat loppua yksi toisensa perään, vaikka kesää säiden puolesta on vielä jäljellä runsaasti. 

ASL 2 -kurssi tosin alkoi juuri, mistä olen taas super innoissani! Tällä kertaa tulin myös kaapista suomalaisen viittomakielen tulkkina, jotta opettajalta heruisi ymmärrystä oudoille virheilleni (ja sille, että mun on edelleen lähes mahdoton ymmärtää useimpia englanninkielisten erisnimien sormituksia). 

Viikonloppuna pääsimme veneretkelle paikallisten tuttavien kutsumina. Ah, mikä ihana tuuli!

Kaiken kaikkiaan lähestyvä elokuu on kuitenkin ilmeisesti kuukausi, jolloin kenenkään ei ole tarkoitus tehdä mitään. Toisaalta tämä maa (tai ainakaan tämä kaupunki) ei mene samalla tavalla kesäksi lainkaan kiinni kuin Suomi: ei ole kesäaukioloja, kesätyöntekijöitä, keskustelua kesälomanviettotavoista tai huolta kesäsäistä, koska lomat ovat pääosin onnettoman lyhyitä ja säistä ei tarvitse huolehtia.

Pakko arvostaa jätskipaikan innovatiivisuutta.

Lapset tosin pitää saada koulujen kesälomien ajaksi säilöttyä jonnekin myös täällä ja heille järjestetäänkin jos jonkinlaisia leirejä. Esim. joku uskovaisten lasten leiri on harva se päivä 30 asteen lämmössä kirjoittelemassa liiduilla ”Jesus loves you!” -tekstejä ja psalmilainauksia läheisen puiston asfalttiväylille. Huvinsa kullakin. 

Venesatama Kentucky Lakella.

Vapaaehtoistyö englannin opetuksen parissa on myös jatkunut entiseen tapaan. Viimeiset pari viikkoa olen toiminut myös sijaisena muissa ryhmissä YKSIN. Hatunnosto kaikille vieraiden kielten opettajille (siis muun kuin oman äidinkielensä)! Mä en ikinä pääsisi yli siitä ei-natiivin epävarmuudesta, vaikka nämä satunnaiset piipahdukset siihenkin maailmaan ovat olleet kiinnostavia, opiskelijat ovat olleet ihania ja olen kokenut ylittäneeni itseni. 

Eilen kävin altaalla iltauinnilla samalla
kun grillimaisteri taiteili meille viereisillä grilleillä näitä.

Kummallisessa aktiivisuuspuuskassa hakeuduin myös englanninopettajani suosituksesta Nashville Public Libraryn vapaaehtoiseksi co-leadiriksi syksyllä alkavaan englannin keskusteluryhmään. Kivaakamalaajännää!

Ihmeellinen koti-ikävöintikohtauskin vaikuttaa menneen ohi. Muiden toimintojen ohessa auttoi käsien upottaminen saveen. Miksi mulle on muuten aina uskoteltu Suomessa, että keramiikka on lähes yksinomaan sitä kamalaa makkaratekniikkaa, joka kesti ikuisuuden? 

In Finland we have this sausage technique. Ei, en ole maininnut siitä.