Siirry pääsisältöön

Noin kaksikymmentä kuvamuistoa jazzin synnyinmailta

Olen sivistymätön moukka.

Maantieto on ollut mulle aina hankalaa. Karttoja tuijottamalla ei ole koskaan jäänyt oikein mitään päähän ja mielessä sekoittuvat keskenään sellaiset pienet yksityiskohdat kuin ilmansuunnat, Missisippi ja Minnesota (ihan eri puolilla Amerikkaa), Los Angeles ja Las Vegas (Jep, tämäkin on mahdollista.) muusta maailmankartasta puhumattakaan.

Upeita värejä Natchez Trace Parkwaylla,
jota pitkin ajoimme Louisianaan.

Tähän samaan syssyyn myönnettäköön, että en ollut aikaisemmin kuullut myöskään kreoleista ja cajuineista muuten kuin kielten ja mausteiden yhteydessä. Lisäksi New Orleansin sijoittaminen kartalle olisi tuottanut vaikeuksia.

Tunsitko piston sydämessäsi? Ei hätää: jos et ole vampyyrisarjojen ja -kirjojen suurkuluttaja, kuten ystäväni A (Terkut!) tai muusta syystä mua sivistyneempi (Köh, onko muka mahdollista?), selityksen kreoleille ja cajuneille löydät tästä tekstistä.

Matkalla pysähdyimme mm. ihanassa Natchezin kaupungissa,
jossa on kuvattu myös True Blood -sarjaa esim. tässä talossa.

Reissu Louisianan New Orleansiin kiitospäivän tienoilla oli siis sekä hyödyllinen että hauska. Tässä kuvamuistoja sieltä neljän eri teeman alla.

1. Historiaa matkan varrelta 

Pidempää reittiä ajaminen määränpäätä kohti kannatti: Natchez Trace Parkwayn varrella on mitä kiinnostavimpia historiallisia pysähdyspaikkoja, kuten vanhoja puuvillafarmeja, pieniä kävelyreittejä suoalueilla, alkuperäiskansojen pyhiä paikkoja ja jopa kokonainen hylätty kaupunki, jonka tuhosivat keltakuume ja sisällissota.








2. Monen kulttuurin New Orleans 

New Orleans on perustettu jo vuonna 1718 eli kyseessä on valtavan vanha kaupunki. "NOLAn" historia on ollut värikäs monella tapaa, mikä näkyy myös kirjavassa katukuvassa. Ehkä tunnetuin lähihistorian katastrofi kaupungissa on ollut hirmumyrsky Katrina, joka vaikutti tuhansien ihmisten elämään. 

New Orleansin ovat alun perin perustaneet ranskalaiset, jotka ovat saapuneet kaupungiin aikoinaan Kanadan kautta. Heitä kutsutaan cajuneiksi. Ranskalaisten lisäksi alkuperäisväestöä ovat espanjalaiset sekä Afrikasta tuodut orjat jälkeläisineen. Tätä ryhmää nimitetään kreoleiksi. Kulttuureiden kieliperinnön lisäksi mukana ovat tulleet myös esimerkiksi katolilaisuus ja voodoo-uskonnot. Väestössä on myös paljon siirtolaisia mm. Karibialta ja Vietnamista.









3. Tuokaa mulle lisää ostereita ja ranskalaisia parvekkeita! 

Ranskalaiset ja espanjalaiset ovat jättäneet oman pikantin leimansa kaupungin arkkitehtuuriin. En olisi ikinä voinut kuvitella, että Amerikassa voi näyttää myös tältä! 

Kreoli- ja cajunruoka oli todella hyvää ja tuore seafood ehdoton NOLA-juttu. Jonkinlainen juttu oli myös lemuava Bourbon Street daiquiri-juomineen. Tsiisus, mikä Kanaria-/punaisten lyhtyjen katu -hybridi! Bourbonilla ei todellakaan huvittanut nauttia juomia, muista antimista puhumattakaan.

(Ja Nashvillen seafood = yleensä paneroitua kissakalaa, joten hankin kupuni todella pulleaksi NOLAssa.) 




 



4. Louisiana vajoaa mereen 

Joskus tulevaisuudessa Louisianaa, tai ainakaan NOLAa, ei luultavasti enää ole. Tämä ei (ehkä) johdu Bourbon Streetin löyhkän ja eritteiden aiheuttamasta eroosiosta, vaan ilmastonmuutoksesta seuranneesta merenpinnan noususta, jonka vuoksi kaupunki vajoaa jopa senttejä vuodessa.

NOLA on rakennettu suoalueen päälle. Suot ovat upeita satoja vuosia vanhoine suosypressipuineen ja miljoonine alligaattoreineen sekä muine elukoineen. Soilla voi myös huomata kävelevänsä entisen merenpohjan päällä simpukankuorten ratistessa jalkojen alla. 

Hallituksen nykypolitiikka ei tosin valitettavasti soiden suojelusta vain juuri piittaa, ja monet näistä ainutlaatuisista alueista ovat vaarassa tuhoutua. 







Jos ikinä tulee mahdollisuus lähteä tänne jazzin syntykaupunkiin ja vampyyriseuduille Louisianaan, suosittelen vahvasti. Etenkin Mardi Gras'n aikaan keväällä kaupunki on kuulemma aivan liekeissä. Mutta muista varoa ilmassa lentäviä kookospähkinöitä ja helminauhoja, subtrooppista ilmastoa, ponia kadulla, tomusokerin täplittämiä vaatteita, sitä Bourbonstreetin kuuluisaa hajua, Nicolas Cagen omistamaa kummitustaloa sekä vääriä ennakkoluuloja siitä, että voodoo on pahuutta ja alligaattorit ilkeitä.

Ai, miten niin? Jotain saat googlettaa itsekin.

Sotamuseossa sivistyin siitäkin, mistä tämä kyltti on peräisin.

Jotta mikään NOLAssa ei olisi liian normaalia, meidän hotelli näytti tältä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Valintoja aurinkotuolin ja itsensä nöyryyttämisen välillä

"Helpompaa olisi jäädä kotiin", puski väkisin mieleeni. Olin juuri polttanut itseni (TAAS!) auringossa ja tuskaisessa olotilassa alkoi jotenkin tuntua siltä, että vapaaehtoiskoulutukseenkin lähteminen on erittäin huono idea. Siis huono idea siihen verrattuna, että jäisin vain pötköttelemään altaalle. Toisaalta altaan ääressä palaa ja vieraantuu todellisuudesta. Päätin siis lähteä (ja vieraantua todellisuudesta joku toinen päivä vähän lisää, kunhan pystyn taas vetämään housut jalkaan irvistelemättä. Miten reidet voi palaa näin pahasti?!) Lähes minne vain, esim. Nahsvillen taidemuseoon haetaan vapaaehtoisia. (Patsaassa piilee muuten optinen harha.) Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, vapaaehtoistyö ja giving back to the community on täällä tosi iso juttu. Esimerkiksi v. 2015 jopa 25 % amerikkalaisista oli tehnyt vähintään kerran vuodessa vapaaehtoistyötä, eli kymmenet miljoonat ihmiset (ks. tilasto )! Hyvän valikoiman vuoksi olen etsinyt myös itselleni vapaae...

Kukkia, goretexia ja tuhansien mailien kuukausi

Kaktus Route 66:n varrella Hei vaan! Viime aikoina olen saanut varovaisia tiedusteluja tyyliin "Koska te siis lähdette/tulette?", mutta täällä sitä ollaan sinnikkäästi edelleen. Venice Beach Venice Beachin Arska Venice Beachiin oli kiva tutustua pyöräillen, vaikka sää oli, no, aika kalifornialainen. Lähimenneisyydessä tapahtunutta: pikapyrähdys Suomeen, minkä jälkeen pari päivää kotona ennen parin viikon Kalifornia-reissua (ja piipahdettinpa siinä Nevadan ja Arizonan puolellakin). Jälleen noin vuorokauden hengähdystauko, minkä jälkeen vuoden viimeiset Suomi-vieraat, Nashvillen kiertelyä heidän kanssaan ja sitten matka Chicagoon. Samaisella biitsireissulla saatiin ihailla delfiinejä auringonlaskussa. Uskomaton Grand Canyon, AZ. Hengästyitkö? Niin minäkin vähän. Huhtikuun alku menikin maatessa sohvalla aisti- ja elämysylikuormituksesta toipuen. Tajusin myös lenkille lähtiessäni, että se oli ensimmäinen yksin vietetty tunti koko kuukauteen....

Yllätysärrä(pää)treeniä

Alkuviikko yllätti iloisesti, loppuviikko vähemmän kivasti.  Viikon alussa pääsin nimittäin pari kertaa suomenopetushommiin, kun vapaaehtoistyöpaikkani NICE  pyysi minua pitämään yllätyskielikylvyn kollegoilleni eli muille vapaaehtoisille englanninopettajille. Superhauska idea!  Opetus alkamassa. Homma perustui siihen, että monella täällä ei ole kokemusta kielen opiskelusta - etenkään niin, että myös itse opetuskieli olisi itselle tuntematonta papatusta. Samaistuminen nollatasolta lähtevän englanti toisena kielenä (ESL) -opiskelijan asemaan saattaa olla siis haastavaa. Voi, nämä onnekkaat englanninkieliset...  Taannoisella Suomen-reissulla bongattua. Juttu toimi niin, että sain ensin väsätä muille opettajille kuvitteelliset identiteetit lomakkeille sillä ajatuksella, että he olisivat Suomeen tulevia maahanmuuttajia (esim. "syyrialainen", "äidinkieli arabia", "suomalainen puhelinnumero: ...", "suomalainen osoite: ...") ja su...