Autoton ihminen, sinä säälittävä urpo!

Autoilu, mikä ihana suuren Amerikan suuri, pompöösi harrastus. 

Monelle tulee varmasti Yhdysvalloista edes jollakin tavalla bensiininkatkuinen mielikuva: monikaistaiset highwayt, röyhkeän suuret katumaasturit ja lava-autot, lukuisat tien päälle ja motelleihin sijoittuvat Hollywood-klassikot (Psyko, Thelma and Louise, Little Miss Sunshine...) ja kaikenlaiset autokaistat, joista voi napata pulleaan kouraansa lähes mitä tahansa extra large -ranskalaisista shekkeihin (Ainakin meidän pankillamme on autokaistat sekä asiointia että rahan nostamista varten.) takapuoltaan liikuttamatta. Jep, ainakin täällä kotiosavaltiossamme "paikasta toiseen liikkuminen" tarkoittaa lähinnä valintaa automaattivaihteiston reversen ja driven välillä.

Rekisterikilpiä Nashville Flea Marketissa. Jokunen tarttui mukaankin.

Itse en aja autoa täällä, enkä ole ajanut kymmeneen vuoteen Suomessakaan. Lyhyesti sanottuna rima on noussut liian korkeaksi, ja aikoinaan autoillessanikin inhosin ja pelkäsin ajamista. Tämä tuntuu selvästi monesta aivan käsittämättömältä. Minua myös varoiteltiin kovasti, että en tule mitenkään selviämään täällä merten takana ajamatta. Ajattelin kuitenkin kokeilla. Meillä on nimittäin aika hyvä bussiverkosto tässä keskustan tuntumassa ja jopa ilmainen ydinkeskustan "vihreä linja", joka kulkee muutaman minuutin välein, sekä tietysti Uber. Sen sijaan kahden auton ostaminen tietäisi taloudellista romahdusta, ja ainut automme on T:n käytössä päivittäsiin työmatkoihin Clarksvilleen. Lisäksi tykkään kävellä. Paljon. 

Don't walk. Liikennevaloissa vaaditaan kärsivällisyyttä.

Piip! Tämä vähän nopeuttaa.

Jonkin aikaa jopa harkitsin ajotuntien suorittamista ja autoilua. Minkäänlainen vaihtoehtohan ei mulle olisi lähteä kylmiltään tuonne liikenteeseen, siksi tarvitsisin ajo-opetusta. Sitten katsoin paikallisten autokoulujen hintoja: ajotunnit liikkuvat samoissa summissa kuin Suomessa − eli pilvissä. Lisäksi miettiessäni asiaa tarkemmin huomasin, että ainut ajamiseen motivoiva asia oli ulkoinen paine. Jospa muutaman ajotunnin otettuani muut lopettaisivat huomauttelun aiheesta sävyyn: "Sinä säälittävä urpo, yritäpäs reipastua"? Logiikka tuntui kuitenkin yhtä ontuvalta kuin viidennen luokan uskonnonkokeessa, kun hankin testistä tahallani huonon numeron, että mua ei haukuttaisi enää hikipingoksi. Pinkoimagoni ei muuttunut mainittavasti, kuten arvata saattaa. Sitä paitsi olen ihan tyytyväinen elämääni ilman ajamista, enkä pidä itseäni säälittävänä urpona. Päätin siis säästää rahani. 

Bussipysäkkien bongaaminen vaatii välillä tarkkaa silmää.

T on sen sijaan reippaasti lukenut kirjalliseen testiin ja kävi juuri suorittamassa sen. (Epämukavana yllärinä tosin tuli, että erään autonvuokrausfirman uskomattoman mokan vuoksi ajokokeeseen pääseekin vasta myöhemmin.) Täällä siis pitää ulkomaalaisten suorittaa omasta ajokortistaan huolimatta sama testi kuin paikallisten kortittomienkin. Käytännössä kokeeseen piti lukea etukäteen manuaali, ja ajokokeen pitäisi olla muutaman minuutin ajelu lähitienoolla. Aikarajaa ei teoriakokeessa ollut ja suhteellisen helppo se oli kuulemma muutenkin. Ainoastaan jotkin säännöt ja merkit poikkeavat Suomen vastaavista. Kaikki lomakkeita, valokuvausta ja ajokoetta myöten suoritetetaan eri luukuilla samassa puljussa, mikä oli periaatteessa ihan kätevää, mutta vaatii myös sinnikästä jonotusta.

Liikennevalot sisustuselementiksi? Nashville Flea Market.

Itsekin lueskelin manuaalia siinä samalla T:n opiskellessa ja aika jännittäviä nippelitietoja sekä sen että käytännön liikenteen ja autovakuutushommien (joka onkin aivan oma päänsärkynsä) perusteella tarttui mieleen: 1. Ajotunteja ei tarvitse täällä suorittaa yhtään kortin saamiseksi. 2. Road rage: ohitukset, kaistoilla pujottelu ja raivoaminen on liikeenteessä välillä hurjaa. Tööttäily, avoimesta ikkunasta huutaminen ja keskisormen näyttäminen ovat arkipäivää. 3. Tilastojen mukaan 40% tennesseeläisistä autoilijoista joutuu jossain vaiheessa elämäänsä kolariin, jossa on osallisena rattijuoppo. Täällähän ei saa puhalluttaa, vaan tehdään niitä ihmeellisiä viivallakävelytestejä, joskus kuitenkin jopa viedään verikokeisiin. Baarista kotiin lähteminen autolla on aivan tavallista. 4. Peurakolareita on paljon. Peuroja on tässä lähellä runsaasti ja kuolleita sarvipäitä näkyy tienposkessa tämän tästä. Vakuutusyhtiöt kutsuvat näitä peuroja nimellä suicidal deers. Siis ihan vakavissaan ja oikeasti. Peuran lisäksi puskuriin voi pamahtaa esimerkiksi opossumi, vyötiäinen tai vaikka villi kalkkuna. 5. Koulubussia tulee varoa aina, kaikkialla, millä hinnalla hyvänsä ja vielä mielellään paniikissa huutaen. 6. Stop-merkkejä on n. 90% kaikista väistämismerkeistä, kolmioita ei juurikaan. Vastoin lakia stop-merkillä yleensä rullaillaan hitaasti, ehkä puolet autoilijoista oikeasti pysähtyy kokonaan. 

Nahvilleläisiä liikkumistapoja: kävely, autoilu ja polkypyörätaverna.

Ja mitä omaan autoiluuni tai autoilemattomuuteeni tulee, sehän kuuluu muille ihan yhtä vähän kuin minulle se, käyvätkö muut kuntosalilla. Jos nyt kuitenkin tuntuu, että ajamattomuuteni häiritsee elämääsi, koska olet esimerkiksi joutunut liian usein kuskikseni, hyviä uutisia: 

nyt saat siitä ainakin vuoden vapaata, joten good for you!