Hämmästyttää, kummastuttaa pientä dependenttiä

Olen kuin oudolla lomamatkalla, joka on T:n osalta epäonnistunut loma sikäli, että hän on koko ajan töissä. 

Täällä on kevät!

Viidessä päivässä ei ole tietenkään ehtinyt tapahtua mitään ihan valtavan mullistavaa. Edelleen olemme ihan umpituristeina täällä, hämmästelemme kaikkea älyttömän suurta ja muuntelemme mielissämme ja mobiilisovelluksella paikallisuuksia kotoisemmiksi: Onko gallona maitoa viikoksi liikaa? (FYI: On.) Onko 42 fahrenhaitia kylmä? Jos jokin on paikallisen mukaan "Awesome! Great!" ja "Very interesting!", miten innoissaan hän suomalaisuusasteikolla oikeasti on? Miten tosissaan pitää ottaa tornado-varoitus (joka osui kohdallemme heti ensimmäisenä aamuna)? (Näköjään ihan kohtuullisen tosissaan.)

Kaiken muun ohessa myös valikoimat ovat 

onneksi valtavia: pekonin lisäksi 

Walmartista ja pikaruokapaikoista 

löytyy myös todella terveellistä ruokaa. 

Tietysti olemme hypänneet myös keskelle byrokratianoidankehää, joka maahanmuuttajia piinannee jokaisessa valtiossa tavalla tai toisella: asuntoa ei saa, ellei ole jonkinalaista näyttöä luotosta tai muuta vastaavaa; autoa ei saa ilman ajokorttia; ajokorttia ja pankkitiliä ei saa ilman pysyvää osoitetta; puhelinliittymääkään ei kai saa ilman ajokorttia ja niin edelleen. Prepaid-liittymät meillä nyt kuitenkin onneksi jo on ja asuntohakemus vetämässä. 

Ja se asunnon haku - siinä riitti hikistä ja sekavaa ohjelmaa koko perjantaiksi, kun paikallinen konsultti ajelutti meitä Nashvillessä vuokra-talojen näytöstä toiseen samalla kaupungin historiasta ja ravintolaskenestä esitelmöiden. Kaupunki vaikutti kyllä ensinäkemältä ihanan virkeältä: live-musiikkia, ravintoloita, polttariporukoita, craft beer -paikkoja... Jopa vintage-putiikin bongasin! Innostustani Nashvilleä kohtaan selittänee, että asukasmäärältään tämä Clarksville on siis "Lahti" ja Nashville "Helsinki". Ja täällä "Lahdessa" ei ole mitään - ei kahviloita, ei yhtäkään kävelytietä, ei harrastusmahdollisuuksia, ei edes puistonpenkkiä istuskelua varten. Eihän mikään tästä edes tullut yllätyksenä, mutta olisin silti valmis hylkäämään tämän pikkukaupungin ja kuttaisen huoneistohotellin asap. 

Pikaisia muistiinpanoja auton takapenkillä 

asuntonäyttöjä kiertäessä.

Kaikissa taloissa oli vakioina ("Of course") uima-allas ja fitness center.

Asunnon etsintä oli niin rankkaa, 

että siitä toipumiseen vaadittiin cup caket JA kanaleipä.

Nyt sitten odotellaan ja toivotaan, että valitsemastamme asunnosta tulisi vahvistus maanantaihin mennessä. Sitten yritämme totutella seuraavaksi nashvilleläisyyteen ja minä tietenkin edelleen kummalliseen asemaani "dependenttinä" (suom. riippuva, riippuvainen, elätti), joka ei tarvitse täällä statuksensa vuoksi edes omaa sosiaaliturvatunnusta. Asuntohakemukseenkin mukisematta täytin: "task: housewife". Vain ihan vähän teki mieli laittaa se "desperate" siihen eteen...