Ah, globalisaatio! Paikallisesta online-Ikeasta kotiin tilatut huonekalut saapunevat uuteen kämppäämme lähipäivinä. Tuttua koivua, mäntyä, matalaa sänkyä ja huteraa Lack-hyllyä − jopa samanlainen Borris-ovimatto kuin Granin kodissa! Onneksi edes joku käytännön asia tuntuu helpolta ja kotoisalta. Kalustamattomassa, Nelosen "Riisutut"-sarjaa muistuttavassa residessissämme varmasti todella odotamme sekä (mahdollisesti tullissa tai jossain muhivaa) muuttokuormaamme Suomesta että niitä Ikea-paketteja. Onneksi edes patjan saamme ensimmäisiksi öiksi lainaan paikalliselta konsulttitutultamme, ja tietysti matkalaukuissa olevat tavarat köröttelevät Nashvilleen tänään vuokra-Impalamme kyydissä.
ja hyvästelemme nuhjuisen hostellimme sekä kolmatta viikkoa "Hotel Californiaa" seinän takana karaokettaneen naapurimme, jota ei onnistunut vaientamaan edes T:n paikalle kutsuma vartija.
Paikkakuntaa vaihtamalla ei kuitenkaan pääse pakoon byrokrataa. Sosiaaliturvatunnus T:lle on nyt haettu, mikä vaaditaan ajokortin hankintaan. Se siis oman auton lisäksi seuraavaksi. Myös pankkitili vihdoin saatiin, mikä auttaa jonkin verran raha-asioiden hoitamisessa. Rahojen liikutteluhan on täällä aivan jostain toiselta planeetalta: on e-shekkejä, cashier's shekkejä, shekkitilejä ja sitten vielä lisää niitä kummallisen surkuhupaisretroilevia paperisia shekkejä. Aina joskus kuulee huhua jostain netissä toimivasta maksusysteemistä, jolla voi joskus maksaa jotakin jonnekin jollakin tavalla ("Ajatelkaa, miten nykyaikaista ja kätevää!" meille sanotaan, ja salaa pyörittelemme silmiämme), mutta valovuosien päässä ollaan mistään e-laskuista tai edes tilisiirroista. Koska ainahan voi käyttää niitä shekkejä.
Nyt on kiva päästä laittelemaan kämppää kuntoon ja tutustua kotikaupunkiimme paremmin. Asumme aivan ytimessä, joten jännityksellä odotamme keskustasijainnin sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvä puoli nro 1 onkin jo löytynyt: uusi, torstaina alkava, kielitaitoaivosolujani vetreyttävä harrastus on kävelymatkan päässä. Siihen asti mun aivosoluja vetreyttää lähinnä se, miten ruokaa laitetaan keittiössä ilman astioita ja missä sitä syödään ilman huonekaluja.
 |
Askelmia uutta kotiutumista kohti.
Kuva Land Betweed the Lakes -retkeilyalueelta Kentuckysta.
|
Niin ja mainitsinko jo, että olen aika täpinöissäni, koska TÄNÄÄN siis vihdoin muutetaan Nashvilleen! Jihuu! Clarksville tarjosi viime viikolla vielä mukavan synttäri-illallisen, kivaa kiertelyä paikallisen uuden suomalaistuttavuuden seurassa (Kiitos A!), aurinkoista kevätsäätä sekä biisonibongausta kätevän matkan päässä Kentuckyssa. Kaikesta pikkukaupungin viime hetken ystävällisyydestä huolimatta noudatamme paikallisen "puskaradio Clarksvillen" eli Facen Clarksville Chatin ohjetta:
ja hyvästelemme nuhjuisen hostellimme sekä kolmatta viikkoa "Hotel Californiaa" seinän takana karaokettaneen naapurimme, jota ei onnistunut vaientamaan edes T:n paikalle kutsuma vartija.
 |
| Morjens, hostelli! |
 |
Kentuckyn "biisoni- ja hirvipreerialla" (Elk & Bison Prairie)
oli tietysti asianmukaiset varoitukset.
Autostaan sai poistua max 10 jalan (n. 3 m) päähän
|
 |
| Siellä niitä oli. |
Paikkakuntaa vaihtamalla ei kuitenkaan pääse pakoon byrokrataa. Sosiaaliturvatunnus T:lle on nyt haettu, mikä vaaditaan ajokortin hankintaan. Se siis oman auton lisäksi seuraavaksi. Myös pankkitili vihdoin saatiin, mikä auttaa jonkin verran raha-asioiden hoitamisessa. Rahojen liikutteluhan on täällä aivan jostain toiselta planeetalta: on e-shekkejä, cashier's shekkejä, shekkitilejä ja sitten vielä lisää niitä kummallisen surkuhupaisretroilevia paperisia shekkejä. Aina joskus kuulee huhua jostain netissä toimivasta maksusysteemistä, jolla voi joskus maksaa jotakin jonnekin jollakin tavalla ("Ajatelkaa, miten nykyaikaista ja kätevää!" meille sanotaan, ja salaa pyörittelemme silmiämme), mutta valovuosien päässä ollaan mistään e-laskuista tai edes tilisiirroista. Koska ainahan voi käyttää niitä shekkejä.
 |
Shekki vuokrahommia varten. Koko vuokrasopimus oli 40-sivuinen,
mutta maksusysteemit olivat silti se kimurantein osa meille suomalaisummikoille.
|
Nyt on kiva päästä laittelemaan kämppää kuntoon ja tutustua kotikaupunkiimme paremmin. Asumme aivan ytimessä, joten jännityksellä odotamme keskustasijainnin sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvä puoli nro 1 onkin jo löytynyt: uusi, torstaina alkava, kielitaitoaivosolujani vetreyttävä harrastus on kävelymatkan päässä. Siihen asti mun aivosoluja vetreyttää lähinnä se, miten ruokaa laitetaan keittiössä ilman astioita ja missä sitä syödään ilman huonekaluja.
Kommentit
Lähetä kommentti